Kaksplus.fi

torstai 12. lokakuuta 2017

Puoli vuotta vauvahuumaa

Rakas puolivuotiaamme!

Hän on 11230 grammaa painava ja 72,5 senttiä pitkä. 
Hän käyttää vaatteissa 74-80cm-kokoisia vaatteita.
Hänen hymyään komistaa kaksi hammasta.
Hän on jo hyvän tovin kääntyillyt selältä vatsalleen, sekä pyörii akselinsa ympäri.
Hän ei vielä ryömi, mutta satunnaisesti vahingossa erehtyy pakittamaan.
Hän sai puolivuotispäivänään maistiaisen soseruoasta, täysimetys 6kk ajan onnistui täydellisesti.
Hän jokeltaa, kikattaa ja kiljahtelee.
Hän nukkuu yönsä monesti kokonaisena, joskus on yhdestä kahteen yösyöttöä.
Hän nukkuu kolmet päiväunet.
Hän rakastaa veljiään ja vihaa pipojen pukemista. 
Hän harrastaa äidin kanssa vauvajumppaa kerran viikossa.

Elo ja olo on kaikinpuolin tasaisen mukavaa, mikäpä tässä on ollessa. Ja paljon vaikuttaa jaksamiseen kunnon yöunet, jotka Samu onneksi meille suo lähes joka yö.

maanantai 9. lokakuuta 2017

Merinovillapipoja Suomesta - VAI-KØn tarina

On todella huikeaa, miten suomalaista käsityötä, puhtautta ja ammattimaisuutta arvostetaan ympäri maailman! Juuri luin otsikon jostain lehdestä, jossa kerrottiin Suomalaisten tuotteiden kiinnostavan jopa Kiinassa asti ja nimenomaan puhtauden ja turvallisuuden vuoksi.

Yksi näistä upeista yrityksistä on VAI-KØ, joka on suomalainen asustevalmistaja. Valikoimassa ovat niin pipot, lapaset kuin huivitkin. Kaikki tuotteet ovat 100% luomu merinovillasta valmistettuja, joten hengittävyys ja lämmittävyys ovat parasta mahdollista erityisesti Suomen ilmastoon.

Urban Fisherman 2.0 aikuisten koko käy hyvin 8-vuotiaallekin. 


VAI-KØ perustuu laatuun, sen tuotteet ovat kestäviä, sekä ekologisia, ja valmistajiksi on valittu vain eettisesti toimivia tuottajia. Lisäksi VAI-KØ tekee hyväntekeväisyyttä Fida internationalin, sekä POW Finlandin kanssa.

VAI-KØ = "vaiko", sana jolla tarkoitetaan vaihtoehtoa.

"Tämä maa on varustautunut kovia talvia vastaan jo vuosisatojen ajan, me kyllä tiedämme mitä teemme."

Urban Fisherman 2.0 pipoa voi käyttää joko näin pitkänä tai taitettuna, kuten ensimmäisessä kuvassa.

  • Raaka-aineet ovat täysin jäljitettävissä
    • Merinovilla tuotetaan Argentinan Patagoniassa, G.O.T.S.-dertifikaatin saaneilta tiloilta.
  • Ympäristöystävällisyys
    • Patagoniasta merinovilla siirtyy Itävaltaan, jossa villa kudotaan langaksi bluesign© ja  G.O.T.S.-sertifikaatin mukaisesti, jolloin siitä saadaan mahdollisimman käyttäjä- sekä ympäristöystävällistä. 
  • Kotimaisuus
    • Suomeen saavuttuaan tämä korkealaatuinen kuitu käytetään pipojen, huivien, sekä käsineiden valmistamiseen. 
  • Hyväntekeväisyys
    • Kaikesta myynnistä VAI-KØ lahjoittaa 2% hyväntekeväisyyteen Fida internationalin kautta Kambodzan maalaiskylien terveystieto-projektiin.
    • Jokaisesta POW-piposta VAI-KØ lahjoittaa 5€ ilmastonmuutoksen ehkäisemiseen (POW Finland).

Ylpeänä voin pukea lapseni suomalaiseen laatupipoon, nimittäin tiedän, etteivät hänen korvansa palele koulumatkalla. Muuten, valikoimaa on lapsista aikuisiin mukavasti, jokaiselle varmasti löytyy jotakin! 



Yhteistyössä VAI-KØ

tiistai 3. lokakuuta 2017

10 asiaa, jotka vain poikien vanhemmat ymmärtävät

1. Taisteluleikkejä tapahtuu aina ja joka paikassa. Jos ei muuten, niin kassajonossa täytyy tökkiä toista ja leikkiampua. Aseeksi käyvät kaikki etusormesta leikkipyssyyn. 

2. Vaikeus löytää muunkin väristä vaatetta lapsille kuin sinistä, harmaata tai mustaa. Mitä sitten, kun lapsen lempiväri on punainen? Tai lila? Ja hei, ne iänikuiset kaameat Spiderman tms. kuosit.. Missä kaikki kivat poikien vaatteet?!


3. Pieruhuumori toimii aina. Oli sitten kyse arjesta tai juhlasta.

4. Star wars, aina ja ikuisesti. Valmistaudu siihen, että kuljet kaupassa Darth Vaderin edellä, sekä siihen, että sinä joudut pukeutumaan milloin miksikin hahmoksi.



5. Murokulho vessassa. Niin tämähän on käytössä, kun talossa on seisaaltaan pissaamaan opetteleva. Sihdataan pytyssä olevaan muroon, eikä suihkita mihin sattuu, kiitos. 

6. Kuluvien vaatteiden määrä. Erityisesti kouluikäisellä. Kyllähän se hivenen kirpaisee, kun olet juuri ostanut 100e talvihousut ja niissä on viikon kuluttua reikä polvessa. Tai kun kenkiä kuluu puhki sitä tahtia, että niitä tarvitaan kolmet per kausi. 

7. Ruoankulutus. 8-vuotias syö helposti suurempia annoksia kuin aikuinen, ja parin tunnin päästä on jälleen kiljuva nälkä.


8. Laavan ja krokotiilien väistely. Jep, lattia on laavaa ja tavarat lattialla krokotiileja. Hypitään matoilla ja kiipeillään kalusteilla. "Hei äiti! Et saa astua siihen tai palat!"

9. Vaipanvaihdossa on varottava sekä yllättävää suihkua, että muistettava tarkistaa nappulan suunta uutta vaippaa laitettaessa. Onko muka joku vanhempi, joka ei olisi koskaan saanut pissasuihkua päällensä?

10. Metelinsietokyky kasvaa lasten kanssa samassa suhteessa. Muutaman vuoden jälkeen taisteluefekteihin ja tömiseviin jalkoihin on kummasti siedättynyt.



Näin meillä, miten teillä? Kommenttikenttä on avoinna! 

tiistai 26. syyskuuta 2017

Unelmiemme hääpäivä maalaismaisemissa

Lauantai 22.7.2017
Perjantai oli mennyt touhutessa juhlapaikkaa kuntoon, illalla oli menty suht ajoissa nukkumaan, oikeastaan ainoa itseäni jännittänyt asia oli se, saisinko meikin onnistumaan haluamallani tavalla. Pinnallista, eikö? No myönnetään, että minun on hirmu vaikea luottaa siihen, että asiat järjestyvät kunnolla, vaikka en itse olisi niitä tekemässä. Eli hivenen vatsanpohjassa kutkutti sekin, kuinka päivä tulisi sujumaan, tietäisivätkö kaikki mitä tulee tehdä ja milloin.

Aamulla herätyskelloni soi joskus seitsemän pintaan, varttia yli yhdeksältä tuli olla kampaajalla, sitä ennen piti saada itseni kuntoon. Kaksi tuntia aikaa, aamupala, meikki ja mahdollisesti pienimmän syöttäminen - melko tiukka aikataulu, varsinkin jos pienin olisi vaatinut äidin läheisyyttä normaalia enemmän. 

Sain meikin kertaheitolla onnistumaan, yhdelle kaasoista vielä varmistusviestiä kuvan kera, etten huiski varjostuksia turhan paljon pitkin kasvoja. Kaikki ok, pääsin ajoissa kampaajalle. Hetken levähdystauko ja rentoa jutustelua kampauksen ohessa. Ps. suosittelen todellakin Ihana päivä-parturi-kampaamoa Littoisista! Koekampaus oli täysin kunnon kampaus ja hinnoittelukin järkevä (45€/tunti, kaikissa kampauksissa).



Kampaus saatiin kuntoon, sitten kotiin syömään. Mikro hurisi ja ruokalistalla oli äitien tekemää makaronilaatikkoa - takuuvarma einesruoka, joka kelpaisi hyvin kaikille. Aamulla äitini oli tullut meille auttamaan mekon pukemisessa, siinä samalla annoin hänelle hänen nenäliinansa, isän oman tahdoin antaa juuri ennen minun saattamistani, joten sen hetki ei ollut vielä. Seuraava etappi oli klo 12, kun perinteitä rikkoen (no, olimmehan jo yöpyneet yön yhdessä ja nähneet toistemme häävaatetuksen ja onhan nuo lapsetkin tullut hankittua ennen papin aamenta...) menimme kuvaukseen jo ennen vihkimistä. Halusimme päästä kirkosta suoraan juhlimaan ja kuvauksen ajankohtaan vaikutti myös vihkimisen aika, joka oli vasta puoli neljältä. 

Kuvauksen hoiti veljeni, kehoitin häntä etukäteen ottamaan kumisaappaat mukaan, sillä halusimme kuvia pellon keskellä. Kuvauspaikaksi valikoituikin juhlapaikan ympäristö ihanine maalaismaisemineen. Aivan täydellistä! Puolipilvinen sää oli piste iin päälle!



Kirkkoon saavuimme kymmenisen minuuttia ennen tilaisuuden alkua, M meni tietysti bestmaniensa luokse alttarin viereen odottamaan, kun isäni saattoi minut. 7v ja 3v kävelivät edellämme, nuorempaa ujostutti ja jännitti niin kovin, että pää vinossa ja tärisevin käsin hän sai sormustyynyn kannettua ja annettua kaasolle prinsessa Ruususen häämarssin soidessa.  Hienosti meni ja pojat olivat niin upeita, voi meidän rakkaat! Ylpeänä isäni kanssa kävelimme pian poikien perässä, tuleva mieheni kumarsi isälleni ja nappasi minut käsivarteensa. Häntä jännitti niin vietävästi! Itselläni tuli alttarilla vähän tavallista enemmän sydämenlyöntejä, mutta ihmeen rennosti osasin olla. Vihkikaava oli melko lyhyt, ei mitään lauluesityksiä tai virsiä. Hieman hymähdin kieltämättä, kun Pappi puolessavälissä sanoi miestäni Mikon sijaan Matiksi, ihminen pappikin vain on ja hauskahan näitä on muistella. Siinä hetkessä kyllä jo ehdin hetken pohtia miten vinkkaan hänelle väärästä nimestä, jos jatkaa kaavaa edelleen Matin nimellä. Virhe jäi onneksi yhteen kertaan ja pääsin tahtomaan Mikon kanssa. Poistumismusiikiksi olimme valinneet Taru sormusten herrasta-elokuvan Concerning hobbits-kappaleen ja onneksemme kanttori suostui siihen täysin mukisematta. Musiikki oli aivan mahtava, kun se Piikkiön kirkon uruista kajahti soimaan. Tarkoituksemme oli seistä alttarilla hyvä tovi kuuntelemassa tarkoin valikoitua kappaletta, mutta kieltämättä tuntui melko ahdistavalta seisoa siinä kaikkien tuijotettavana, joten aika pian kuiskasin miehelleni "Mennäänkö?" ja lähdimme kohti ulko-ovea.


Kirkosta poistuessamme meitä odotti limusiinikyyti kohti Piikkiön Hepojoella sijaitsevaa Wanhaa tallia. Hetken aikaa ehdimme kiertelemään ympäriinsä, kun odotimme vieraiden pääsevän juhlapaikalle ennen meitä. Hetken hengähdystauko ennen varsinaisia juhlia, avasimme Facebookin ja naureskellen vaihdoimme statuksemme. Monikohan on 15min vihkimisen jälkeen vaihtanut statuksensa ja nimensä? Oikea somepariskunta, haha!

Vihdoin kohti juhlapaikkaa. Autosta ulos astuessamme juhlapaikalla soi Rölli-elokuvasta tuttu Samuli Edelmannin kappale Juhlat alkakoon. Musiikin soidessa asetuimme onnitteluriviin, bestmanit ja appiukkoni puhuivat muutaman sanan, sekä häälehdet jaettiin vieraille, jonka jälkeen siirryimme sisätiloihin ruokailemaan.


Menu oli täysin meidän valitsemamme, toki Wanhan tallin Rouva V antoi omia suosituksiaan, kun menua kävimme läpi, mutta käytännössä saimme vapaat kädet menun toteuttamisen suhteen. Ruoka oli valtavan herkullista ja sitä oli riittävästi. Suuri plussa Wanhan tallin tavasta valmistaa ruoka; kala oli savustettu samana päivänä, leipä leivottu ihan vasta ja kakkuun mansikat ostettu hääpäivän aamuna. Kaikki ruoka oli lähiruokaa.





Ruokailun jälkeen nautimme puheista, vieraat tekivät salatehtäviä ja bingokin päättyi jo ruokailun aikana. Lapset leikkivät ulkona ja täyttivät tehtäväkirjojaan, tunnelma oli mukavan rento, mutta juhlava. Häissämme oli lapset huomioitu monella eri tavalla (7 keinoa saada lapset viihtymään häissä-postaus), koska heitä oli suhteellisen paljon ja pitihän jokaisen vieraan viihtyä. Jossain vaiheessa iltaa imetinkin pariin otteeseen, olin valikoinut pukuni niin, että sen kanssa pystyi imettämään. Juhlapaikan pakkaseen oli kuitenkin varmuudeksi varattu pumpattua maitoa nuorimmalle ja tuttipullon käyttöä opeteltu nimenomaan hääpäivää varten.

Kahvittelu tapahtui aika pian, henkeä pidättäen odotin unelmiemme hääkakun saapumista. Itse fantasiakakkuja tekevänä vaatimuksemme (tai siis vaatimukseni...) kakun suhteen olivat melko korkealla. Ja voin sanoa, että Rouva V onnistui! Moni kakku päältä kaunis, mutta tämä oli sisältäkin todellinen herkku! Yhdessä leikkasimme palan kakusta ja kakkulapion osuessa pohjaan polkaisin. Ihmettelin, etteikö mieheni edes yrittänyt, mutta hän raukka parka luuli, että polkaisu tapahtuu vasta, kun koko pala on leikattu. Polkaistiin siis toisen kerran vielä, hauskaa riitti. Karkkibuffetkin aukesi tässä kohtaa, siitä ja karkkien menekistä kirjoitinkin omaan postaukseensa.


Appiukkoni oli uhkaillut morsiamen ryöstöllä pitkin vuotta, miehelleni se oli taas täysi ei, joten kehittelimme hieman erilaisen morsiamen ryöstöyrityksen. Kamerat olivat etukäteen asetettuina kuvaamaan itse tapahtumaa, mutta valitettavasti parempi kamera jäi ihmisten selkien taakse niin, ettei siitä näy kuin osa. Pahoittelut siis kuvanlaadusta. Ryöstöä oli harjoiteltu useaan otteeseen meillä kotona ja teemaksi valikoituikin Star wars, koska lapsemme fanittavat sitä. Videolta näkyykin kuinka kolmevuotiaamme ryntää syliini ja huitoo mukana, hän oli ihan fiiliksissä! Mieheltäni tulivat lapset jälkikäteen kysymään miten hän oikein käytti Voimaa. Siinäpä lapsille pohdittavaa ;)

Olkaa hyvät, morsiamen ryöstöä Star wars-tyyliin:

Ryöstöyrityksen jälkeen siirryttiinkin ulos kimpunheittoa varten. Kovin montaa naimatonta naista häistämme ei löytynyt, mutta kyllä heitä siellä rivissä seisoi ihan mukavasti. Kimppu lensi kaaressa ja naiset kilpailivat kuka sen saisi. Lopulta 7-kymppinen kummitätini syöksyi maahan saakka ja sai kuin saikin kimpun käsiinsä, hyvä hyvä!

Pian olikin taas ohjelman vuoro, kaasoilla oli hassunhauskoja kysymyksiä, joihin vastailimme kylttejä näyttämällä. Ämpärileikkiäkin tapahtui pitkin iltaa, siinä siis veljeni kävivät kaatamassa vettä ämpäristä toiseen ihmisten keskellä mitään sanomatta.



Häätanssiksi valitsimme Johanna Kurkelan rakkauslaulun. Mieheni erityisesti ei juurikaan välitä tanssimisesta ja muutenkin olimme ajatelleet valssin sijaan tanssia. Rakkauslaululla oli paljon merkitystä meille, se kuvastaa yhteiseloamme täydellisesti. Lisäksi halusimme sen levyltä, että se olisi nimenomaan Kurkelan esittämä - menettämämme lapsen ristiäisissä oli tarkoitus esittää Kurkelan Ainutlaatuinen, joten tämä oli yksi tapa ottaa vauvamme mukaan häihimme. Häätanssin jälkeen tanssimme vanhempiemme kanssa Janne Raappanan Kaksi onnellista, jonka jälkeen lava oli vapaa. Muutamia kappaleita perus tanssimusiikkia ennen lasten discoa.

Ulkona oli jännittävä tunnelma lasten leikkiessä, lasten discoa odotettiin kuin kuuta nousevaa. Vihdoin, hieman aikataulusta jäljessä jaoimme lapsille loistavat tikut ja saimme discon käyntiin. Antti Tuiskusta Jvg:n kautta Robiniin ja niin pois päin, kappaleet olivat tarkoin valikoituja poikiemme ja poikiemme serkkutytön mieltymysten mukaan. Tanssiliikkeitä oli hiottu pitkin kesää, että Hula hula ja Keinutaan sujuisivat moitteetta. Ja kyllähän ne sujuivatkin, hauskaa riitti ja hiki tuli! Vesiämpärileikkikin sai päätöksensä, kun veljeni heittivätkin ämpäreistä tanssivan joukon päälle karkkia!




Discon jälkeen bändi jatkoi esiintymistään yli puolenyön, jonka jälkeen laitettiin vielä Spotifystä oma listamme soimaan, olimme koonneet sinne suosikkejamme -90-00-luvuilta. Kappaleet olivat tuttuja suosikkeja ja herättivät erilaisia muistoja puolin ja toisin.

Olimme lainanneet ulos matkailuauton lasten nukkumista varten, mutta lopulta sitä ei kukaan edes käyttänyt. N nukahti tuolille jossakin kohtaa iltaa ja T jorasi loppuun asti - emme ottaneet mitään stressiä asiasta. Ilta päättyi muutenkin lapsiperheelle ominaisella tavalla, ajoimme nimittäin kotiin nukkumaan koko perhe. Otetaan vaikka seuraavana hääpäivänä joku kiva hotellihuone ja nautitaan silloin sitten.

Päivä oli kaikin puolin Täydellinen, isolla T:llä. Mitä tekisin toisin-postausta ei siis ole odotettavissa, koska mitään en siihen saisi kirjoitettua. Kaikki sujui ihan huipusti, kiitos vielä kertaalleen kaikille taustajoukoillemme ja vieraillemme. 

tiistai 19. syyskuuta 2017

Pehmeitä sämpylöitä välipalapöytään

Tämä on luotto-ohjeeni, jolla tulee säännöllisen epäsäännöllisesti tehtyä sämpylöitä. Näistä tulee ihanan pehmoisia ja uppoavat kyllä ainakin meidän taloudessa jokaiselle, nam! Muunneltavuuskin on plussaa, sekaan on helppo heittää vaikka porkkanaa, siemeniä tai juustoa, siitä vain mitä mieleen juolahtaa.



10kpl sämpylöitä:


3 dl maitoa
1 pussi (25 g) hiivaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
7 dl vehnäjauhoja
60 g voita

1. Lämmitä maito haaleaksi.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään, itse käytän vaihdellen eri jauhoja / hiutaleita.
3. Lisää kuivat aineet hiljalleen sekoitellen maitoon.
5. Lisää huoneenlämpöinen rasva ja vaivaa, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. 
6. Peitä liinalla, anna kohota kaksinkertaiseksi.
7. Vaivaa, tee 10 sämpylää, jauhota ne ja anna kohota liinan alla lämpimässä.
8. Paista 250-asteessa noin 10-15 minuuttia, kunnes sämpylät ovat kauniin kultaisia.

lauantai 16. syyskuuta 2017

DIY lapsen kädenjälki taikataikinasta

Lupasin vanhemmilleni painaa nuorimman käden- ja jalanjäljen. Sitä vartenhan myydään erilaisia settejä mm. lastentarvikeliikkeissä. Ajattelin kuitenkin kokeilla taikataikinaa, sen saa halutessa kiinnitettyä kehykseen, tai taakse voi liimata kiinnitysnarun, tai vaikka tehdä valmiiksi uuniin laittaessa pienet kolot naruille.

Vielä maalaamaton, tästä näet hyvin taikinan normaalin värin.

Taikataikina:


3dl vehnäjauhoja
1dl suolaa
1,5dl vettä

Sekoita ainekset keskenään ja anna taikinan tekeytyä muutama tunti. Muovaile haluamasi kuvio. Mikäli taikina tuntuu liian tahmaiselta, voit lisätä vehnäjauhoja hyvän tuntuman tavoittaaksesi.

Aseta muovailusi leivinpaperille ja paista uunissa 100-asteessa ainakin pari tuntia, kunnes muovailut ovat kuivia. Kuivumisen kesto riippuu kuvioiden paksuudesta ja ne kuivuvat myös huoneenlämmössä, mutta tällöin aikaa kuluu huomattavasti enemmän.

Mikäli tahdot teoksista tietyn värisiä, voit värjätä taikinan ennen muotoilua elintarvikeväreillä tai teosten jo kuivuttua maalata vesiväreillä.

Tästä vinkkiä vaikka isän- tai äitienpäivään. Tai miksei joululahjaksikin. 

tiistai 12. syyskuuta 2017

Posti hoi, miksi karkoitat asiakkaasi?

Viime aikoina postin toiminta täällä meilläpäin on ollut ihan luokattoman huonoa. Ja kuinka sattuikaan, että silmiini osui uutinen siitä, kuinka posti tulee jälleen nostamaan hintojaan. 

Tässä parin kuukauden sisällä tosiaan meillä on ollut ongelmia postin kanssa useammankin kerran. Yksi Tohvelisankarin tossulähetys jäi uupumaan kokonaan, en tiedä palautuiko se koskaan takaisin Tohvelisankarille vai jäikö matkan varrelle. Lisäksi yksi minun pakettini tuli 1,5 viikkoa myöhässä, onnittelukirje on ollut matkalla viikon ja yhdet ostamani hääkorut (mikäli myyjä niitä koskaan edes postitti...) ovat edelleen häviksissä. Kaiken kruunasi viime viikolla miehelleni saapunut kirjatun kirjeen saapumisilmoitus, menimme postista kirjettä hakemaan ja kas, sitähän ei löytynyt! Ihan käsittämätöntä. Vihdoin monen kerran utelujen jälkeen kirje olikin ilmestynyt postiin tänään! Kaiken tämän lisäksi postia ei enää jaeta kaikkina arkipäivinä. Mielestäni tuntuu aivan hullulta, että posti - POSTI, jonka pitäisi jakaa POSTIA, hoitaa postinjaon noin kelvottomasti ja tarjoaa palveluita nykyisin laidasta laitaan. Postinjaon kun pitäisi olla se pääasia, johon yritys nimeltä Posti keskittyy. 



Näistä syistä tänä vuonna jätämme joulukortit kokonaan postittamatta, sekä tulen välttämään nettikirppisostoksia nyt toistaiseksi. Onkohan Postilla käynyt mielessä, että hintoja nostamalla ja palvelun laatua laskemalla häviävät ne vähätkin asiakkaat? Päinvastoin hintoja laskemalla ihmiset jälleen aktivoituisivat ja varmasti netin kautta tehtävä kaupankäynti lisääntyisi. Maksikirjeen poistuminen jokin aika sitten oli yksi suurin tekijä miksi minä olen todella paljon vähentänyt juurikin nettikirppisten käyttämistä. Ei ole mielenkiintoa maksaa paketin verran postimaksuja esimerkiksi lapsen muutaman euron vaatteesta, joka ei kuitenkaan mahdu ihan kirjekuoreenkaan. Miksiköhän Kiinasta tilattujen tuotteiden määrä kasvaa räjähdysmäisesti? No tietysti ne halvat tuotteet, mutta myös postimaksun edullisuus. 

Kiitos, olen puhunut.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...