Kaksplus.fi

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Häälehti - lehti meistä

Häissämme jaettiin jokaiselle perheelle häälehti, eli siis lehti meistä, historiastamme ja häistämme. Mitään muuta lahjaa vieraille emme antaneet, sillä ajattelimme lehden olevan kivempi muisto, kuin esimerkiksi jonkun pienen esineen/karkin. Yllättävän paljon lehtiä kuitenkin jäi juhlapaikalle, mutta saivatpahan lueskella ainakin juhlan ajan. 

Tein häälehden Canva-sivustoa käyttäen, painaminen hoidettiin erään pääkaupunkiseudun painon kautta. Homma hoitui huippuhelposti ja jälki oli priimaa, ihan kuin oikea lehti!



Lehden ensimmäiseltä aukeamalta löytyy sisällysluettelo ja Tolkienin lausahdus (häissämme oli useampikin viittaus kyseisen herran tuotantoon alkaen kirkon poistumismusiikista) rakkaudesta.


Toinen aukeama pitää sisällään tarinan meistä ja suhteestamme.



Kolmas aukeama sisältää päivän kulun ja menun.




Neljäs aukeama esittelee läheisemme.



Viimeiseltä aukeamalta löytyy opastus sosiaalisen median suhteen (eli siis Instagram-hashtag), sekä ohjeistus salatehtäviin. Niin ja lapsuuskuvia kaappien kätköistä.



Takakannessa vielä hääbingo täytettäväksi. Lehdissä oli erilaisia bingopohjia, kaikki eivät siis olleet samoilla teksteillä. 







Tämä oli mielestäni yksi onnistuneimmista asioista häissämme. Suosittelen ehdottomasti! Tekeminen ei ollut mikään nopein juttu, mutta sen arvoista kyllä.

maanantai 14. elokuuta 2017

Millainen on kolmevuotias?

Viime kuussa Niko täytti 3-vuotta. Millainen sitten on meidän kolmevuotiaamme?

Hän on iloinen ja vekkuli, aivan ihana! Uhmaa ei ole juurikaan ollut, mitä nyt kevään aikana alkanut pieni kiukuttelu ja pikkumaisuus. Harmi on herkässä mikäli juodessa maitotippa putoaa housuille, pukiessa hihaa ei meinaa löytyä ja leikkiessä, jos isoveli tekee mitä tahansa.

Tänä kesänä N jo uskalsi onkia ihan itse, kuvassa ensimmäinen itse ongittu kala, oli se jännää!


N on puhunut jo kauan erinomaisesti. Kirjaimista puuttuu r, jota isoveli toisinaan kovasti opettaa ja kyllä se yksittäinen r:n tyyppinen sieltä tuleekin. Lauseet ovat pitkiä, niin pitkiä ettei sanojen määrää voi edes laskea. Juttua riittää loputtomiin. N tykkääkin hassutella ja vitsailla, laulella ja lorutella.

N rakastaa askartelua, piirtämistä ja kaikenlaista yhdessätekemistä. Kovia juttuja ovat Star wars ja kaikenlaiset taisteluleikit. Isoveljen perässä mennään ja lujaa. N aloittaakin loppukuusta seurakunnan kerhossa, jotta saisi vähän omanikäistänsä seuraa ja pääsisi tutustumaan muihinkin ihmisiin - hän on melkolailla äidin poika, kulkee perässäni ja harmin tullessa itkee äitiä.

Shoppaileva Darth Vader sai vastaantulijoille hymyn kasvoille.


N potkuttelee hienosti, mutta vielä vähän arastellen potkupyörällänsä. Näin kesällä on helppo lähteä lenkille, häntä ei tarvitse kahta kertaa houkutella, kun mainitsee pyöräilyn. N hyppää tasajalkaa, kiipeilee sohvilla ja temppuilee. Kuperkeikkakin sujuu kuin vanhalta tekijältä, on sujunut varmaan jo vuoden ajan. Kuitenkin jos verrataan (niin, lapsiahan ei tulisi koskaan verrata keskenään) on N selkeästi isoveljeään arempi ja varovaisempi. Isoveli kiipesi samanikäisenä päätäpahkaa menemään, kun tämä harkitsee useamman kerran ennen kokeilua. 

Vaippojen suhteen N on kuiva, tai niin kuiva mitä kolmivuotias voi olla. Vahinkoja siis sattuu joskus, yleensä ei, mutta joskus sitten on niin, että vahinko sattuu useamman kerran yhden päivän aikana. Yleensä kuitenkin hän on täysin kuiva. Vähän häidemme jälkeen hän ilmoitti, ettei ole vauva ja vain vauvat käyttävät vaippaa. Tuolloin (parisen viikkoa sitten) jätettiin yövaippakin pois. Vielä käyn yöllä ennen nukkumaanmenoani käyttämässä hänet kerran vessassa. Vahinkoihin on varauduttu muovitetulla froteelakanalla tavallisen lakanan alla, mutta kyllä hän on yökuivakin ollut jo pitkään. Vaippa on pidetty lähinnä siksi, että hän on sitä suostunut pitämään ja ei ole tarvinnut niitä satunnaisia yöllisiä vahinkoja lähteä yöllä siivoamaan. Hienosti sujuu ja onhan se mukava, että talossa on vain yksi vaippaikäinen. 

Kyselykausi on nyt alkanut. Muutama päivä sitten marjapuskassa hauskat kysymykset saivat hymähtelyä aikaan, kun N söi karviaisia ja ääneen ihmetteli asioita; "Miksi söin tuosta yhden?" "Miksi en syönyt tuosta?" "Miksi tuo on tuossa? Äiti mikset ota tuota tuosta?" Miksi/miten/missä/milloin alkuiset lauseet ovat kovin yleisiä. Ihana pieni ihmettelijä!

Keinuessa harjoitellaan jo kovasti vauhdin ottamista itse.


Pelot ja pahat unet ovat saapuneet. Kävimme heinäkuussa Korkeasaaressa, siellä näimme tiikerin ruokailemassa jollain lihanpalalla ja ilmeisesti siitä johtuen N on nähnyt useasti pahaa unta tiikereistä. Samoiten moni muukin asia on alkanut jännittämään/pelottamaan, olihan tämäkin vaihe odotettavissa.

Muistan hyvin omasta lapsuudestani illat, jolloin äiti hieroi kipeitä jalkojani. Kasvukivut olivat aivan kamalia! Niitä on esikoisellamme ja nyt on alkanut olemaan myös kolmevuotiaalla. Aivan kamalaa, kun hän välillä yölläkin herää kipuihin. Sitten hierotaan ja tarvittaessa otetaan särkylääkettä. Magnesiumsuihke on kokeilulistalla.

Kaikenkaikkiaan menee oikein mukavasti, ilman suurempia draamoja. Jos tämän herran uhma ei tämän kummemmaksi tule, on kenties odotettavissa aivan järkyttävä murrosikä.

torstai 10. elokuuta 2017

Huomio! Keltaisia lippiksiä katukuvassa!

Toisaalla Suomessa koulut ovat jo alkaneet, täällä meilläpäin vielä odotellaan ensi tiistaihin. Keltaisia lippiksiä ilmestyy katukuvaan, ne pienet, jotka vasta opettelevat kulkemaan yksin ovat liikkeellä kasapäin. 



Muistakaa nyt ihan oikeasti pitää ne silmät auki, erityisesti koulujen läheisyydessä. Älkää ratissaolijat ylittäkö tietä "myöhäisillä vihreillä", ne pienet eivät oikeasti välttämättä huomioi kuin ne omat kävelijän vihreät valonsa, he eivät välttämättä huomaa tarkistaa kaahaako joku autoilija vielä punaisia päin, kun heidän valonsa on muuttunut jo vihreäksi.

Autoilijat muistakaa, jos viereisellä kaistalla oleva on pysähtynyt suojatien kohdalla, on sinunkin pydähdyttävä! Nämä petollisen pienet koululaiset eivät näy auton takaa!

En tiedä miten muissa kouluissa on tapana, mutta olen todella iloinen siitä, kuinka ensimmäisten päivien aikana esikoisemme koulun vanhempainyhdistyksen väki on suojaamassa lasten kulkua. Heitä on koulun alkamis- ja päättymisaikaan yleisimmillä kulkureiteillä auttamassa lapset tien yli. Täälläkin kun harmittavasti on suuria teitä, joiden yli pitää vilkkaassa liikenteessä päästä kulkemaan turvallisesti. 



Ja vanhemmat; syksy tulee - muistakaa ne heijastimet! Lapset eivät voi näkyä liian paljon! Heijastinten pitää näkyä niin eteen, taakse kuin sivullekin. Lisäksi nykyään on myynnissä pieniä lamppuja, joita on helppo kiinnittää esim. reppuun välkkymään. Mitä enemmän valoa, sitä enemmän turvaa. Meillä lisäsuojana (tai äidin mielenrauhana) on vielä käytössä kännykässä kartta, josta näen missä lapseni kulkee. Joka aamu tarkastan hänen päässeen ajoissa kouluun ja mikäli kotimatka kestää kauan, saatan puhelimesta tarkistaa missä poika on tulossa. 

tiistai 8. elokuuta 2017

Häämatkalle, mutta minne?

Olimme ennen avioliittoa olleet yhdessä muutamaa päivää vaille 12 vuotta. Yhdessä olimme asuneet yli 11 vuotta, joten voitte kuvitella, että talosta löytyy kaikenlaista tavaraa. Kattiloita, pannuja ja astioita on yllin kyllin. Kaapista löytyy niin Arabiaa, Pentikiä kuin Iittalaakin, niitä tietystikään ei voi liiaksi olla, mutta kaipasimme jotain muuta. Röyhkeästi liitimme kutsuun toiveen rahalahjasta ja tietysti tilinumeron perään. Lähes kaikki muistivatkin meitä rahalla ja häämatkallamme tulemme heitä lämmöllä muistamaan, kuten koko hääpäiväämme ja kaikkia vieraitamme. He mahdollistivat sen ja läsnäolollaan tekivät päivästä täydellisen!
Koska nuorin on vasta 3 kuukauden ikäinen, häämatkamme tulee tapahtumaan aikaisintaan parin vuoden kuluttua. Silloin vanhin olisi lähes 10, keskimmäinen täyttänyt juuri 5 ja nuorin reilut 2v. Matkan pituus tulee olenaa noin viikon verran, joka sekin tuntuu kirpaisevalta olla erossa lapsistamme. Ehkä kerrankin ansaitsemme loman kuitenkin ihan kahdestaan.

Matkakohde on vielä avoinna, meillä on oikeastaan (tällä hetkellä...) kolme vaihtoehtoa.

1. Yhdysvallat

No, en tiedä tarvitseeko tämä perusteluja. Englanninkieli taipuu ja kohde olisi varmasti mieluinen. Minua houkuttaisi Kalifornian puoli, kun taas miehelleni kelpaisi oikeastaan mikä tahansa alue jenkeissä. Ainoa, mikä pohdituttaa on lentomatkan pituus. Riittäisikö viikko, kun reissuihin menisi kuitenkin lähes vuorokausi suuntaansa... Tämä saattaa kaatua siihen, koska viikkokin tuntuu jo todella pitkältä ajalta olla lapsista erossa. 




2. Thaimaa

Täysin erilainen maailma, edullinen hintataso. Aurinko, kuvankauniit maisemat. Jälleen pitkät lennot mietityttävät. Toisaalta lentokoneessa pitkällä lennolla olisi helpompi ilman lapsia, mutta jääkö loma liian lyhyeksi, jos matkan kesto on vain sen viikon..? Toisaalta tämä voisi olla sellainen myöhemmin lasten kanssa reissattava kohde. Pitkän lennon vain jaksaisi heidän kanssaan sinnitellä, sen jälkeen olisi mukavaa ja edullinen hintatasokin helpottaisi siihen, että meitä tosiaan olisi 5 henkilöä reissaamassa ja ruokailemassa matkan ajan. 




3. Kroatia

Lyhyt lento, valtavan kaunis maa! Henkilöiltä, joiden tiedän reissanneen paljon, kuulin mielipiteen Kroatiasta kauneimpana paikkana, se painaa aika paljon. Kroatiassa itseäni viehättävät eniten kontrastit, vanha kaupunki sinisen meren ja tiheän vihreän metsän reunalla, vau! Hintataso on Suomen luokkaa, eikä aikaeroakaan (-1 verrattuna Suomeen) ole paha.





Minkä näistä valitsisit? Onko sinulla kokemuksia näistä? 
Suosittele tai moiti, mielelläni kuulen kokemuksia!

perjantai 4. elokuuta 2017

Karkkibuffet

Häämme tosiaan olivat 22.7. ja saatte nyt toistaiseksi niistä pieniä maistiaisia silloin tällöin, kunnes saan kunnon kuvat käyttööni. Sen voin mainita, että päivä oli rento ja niin täydellinen kuin koskaan uskalsimme haaveilla! Parempaa ei olisi voinut toivoa!

Häissämme oli reilut parikymmentä lasta, joten selvää oli, että heille tulee olla viihdykettä. Karkkibuffet oli suunnitelmissa mukana alusta saakka ja pidimme sitä ihan pakollisena. Kulhoista osa on Ikeasta, osa omasta säilöstä ja osa lainattu. Liimasin kulhoihin liitutaulutarrat, joihin kirjoitettiin karkin nimi. Pöytää koristivat kaksi kynttilää, Instagram-kehys, Love is Sweet-taulu, kukkamaljakko, sekä pienen pienet timantit ja puiset sydämet.

Vieraita häissämme oli noin 70, reilu parikymmentä heistä siis lapsia. 




Karkkibuffetin menekki:

Karkkipussit - 43kpl
Geishat - 3kg
Sydänvaahtokarkit - 1,5kg
Liitulakut - 1kg
Toffeelumipallot - 1kg
Mansikkatoffeelumipallot - 0,75kg
Vaahtosienet - 3kg
Popcorn (pyöreä, myydään valmiina pusseittain) - 2 pussia

Netistä löysin suosituksen, jossa mainittiin karkin määräksi 170g henkilöä kohden. Sadalle hengelle siis 17 kiloa karkkia. Suositus 70 hengelle olisi tuolloin siis 11,9kg. Meillä karkkia kului 10,25kg ja lisäksi popcornit. Suosituksen voi siis sanoa pitäneen melko hyvin paikkansa, karkkia ei jäänyt yli turhan paljoa. 


maanantai 31. heinäkuuta 2017

Voiko poika käyttää lilaa väriä?

Syksy lähestyy, viimevuotinen koulureppu on loppuunkäytetty. Pohjassa olevat reiät (joita viimeisten kuukausien aikaan sitkeästi parsittiin umpeen) kertovat lapsen elämästä ja kuluneista koulumatkoista. Kuulemma reppu ei koskaan ole ollut maassa, eikä sitä ole laahattu maata pitkin, mutta jostain ihmeen syystä se on aivan kurainen, ehkä juuri ja juuri voi erottaa alkuperäisen sinisen värin vivahteita. Reppua katselemalla voisi päätellä koulumatkan olevan usean kilometrin matka viidakon keskellä sen sijaan, että se on kilometrin matka asfalttia pitkin... No, se vanhasta repusta. Ilmeisen selvää on, että uuden repun tulee kestää kulutusta ja sadetta, olla tukeva ja tietysti lapselle mieleisen näköinen. Useat taskutkaan eivät olisi pahitteeksi.

Poikkesimme ruokaostoksilla ollessamme läheisen marketin reppuhyllylle ihan vain kurkkaamaan. Poika oli hieman vaisu, kehui jotain pääkalloreppua, mutta hiljaisella äänellä kertoi jonkun toisen repun olevan kivempi. Kävi ilmi, että toinen reppu oli lila ja lila sattuu olemaan hänen lempivärinsä. Tarkempi katsaus ja tottavie oli niin, että liloja reppuja oli vain kahta eri mallia; prinsessan kuvalla oleva, sekä vaaleanpunaisilla tehosteväreillä oleva. Kumpaakaan poikamme ei edes harkinnut, koska pelkää muiden nauravan ja koska reput olivat selkeästi tytöille suunnattuja. 


Milloin lilasta on tullut selkeä tyttöväri vai onko siitä tullut? Milloin maailma muuttui sellaiseksi, että 7-vuotiaan pitää pelätä muiden reaktiota hänen lempiväristään?! Ai jestas, että minua suututti. Ja suututtaa. Lupasin pojalleni lilan repun, joka ei olisi suoraan suunnattu tytöille ja jonka hän saisi valita itse. Lupasin laittaa nettiin kyselyn aiheesta ja sitä kautta reppuehdotuksia alkoikin sadella. Keskustelun ohessa osa ihmetteli muuttunutta maailmaa ja osa kehui rohkeaa poikaamme. Joku myös sattui mainitsemaan, että tietää useamman pojan, jotka ovat käyttäneet lilaa Kånkenia. Taikasanat: "moni poika käyttää tätä reppua" ja pam! Siinä se oli, sen repun poikani halusi!



Hetken kuluttua tuli vielä toinenkin reppu, Burtonin Prospect, jonka nähdessään poikani totesi sen heti olevan poikien repun näköinenkin - vaikka onkin lila! Tämä nousi suosikiksi Kånkeninkin ohi ja lähti tilaukseen.


Nyt jännätään syksyä ja koulun alkua. Ja sitä, ehtiikö reppu ajoissa postitse, se kun piti tilata ulkomailta. Jos joku uskaltaa ilkkua poikani lempireppua, niin takaan sanovani pari valittua sanaa. Yhtenä lohtuna on se, että muutama kiusanhenki siirtyy eri luokalle ja meno luokalla toivottavasti rauhoittuu. Olen ylpeä poikani rohkeudesta pysyä lempivärissään.

Miellätkö lilan automaattisesti "tyttöväriksi"? Voiko lila toimia myös pojalla?

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Häidemme kimput

Oikeastaan en koskaan harkinnutkaan tavallista, oikeista kukista tehtyä kimppua törmättyäni netissä keinokukista tehtyihin kimaltaviin blingbling-kimppuihin. Olin jo lähes tilaamassa itselleni sellaisen, kunnes eräänä päivänä kävin Finnmarilla aivan muissa asioissa. Ostin sieltä kotiin koristeeksi hailakan vaaleanpunaisia keinoruusuja. Siitä se ajatus sitten lähti, kimpun tekeminen itse oli todella helppoa!

Pohjan kimpulle tilasin netin kautta, Finnmarilta toisella kertaa hakemani valkoiset ruusut painoin siihen paikoilleen ja lisäsin koristeet. Helminauhaa ja kimaltavia koristeita, hieman silkkinauhaa kädensijaan. Ja tässä se on, juuri sellaisena, kuin sen halusinkin olevan. Tykkään!



Heittokimpuksi löysin täysin sattumalta samanlaisen kimpun, kuin mikä häälehtemme kannessa komeilee. Rustiikkisen tyylinsä puolesta heittokimppu sopii häidemme maalaisteemaan kuin nenä päähän, aivan ihana sekin! Tiesin, ettei häissämme ole kuin kourallinen naimattomia naisia, mutta sitä suuremmalla jännityksellä odotin kuka kimpun nappaa. Ja kuten 7 vuotta aikaisemmin veljeni häissä, niin nytkin rakas 7-kymppinen kummitätini loikkasi komeasti ja nappasi kimpun samalla kaatuen maahan. Hieno suoritus ja tyylistä täydet pisteet!



Kaasojen ranteissa komeilivat rannekukat, netin kautta tilattuja nekin ja todella kauniita keinokukiksi. He saivat itse valita mieleisen mallin, minä vain sanelin värivaihtoehdot. Onneksi löytyi kaikkia tyydyttävä malli ja mielestäni aivan ihana muisto meidän häistämme, kun kukat eivät lakastu koskaan.



Bestmanien rintaa komistivat jo aikaisemmin esittelemäni rintakukat. Samaiset kukat tulivat myös lapsillemme ja tietysti miehelleni. 



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...