Kaksplus.fi

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

DIY rintakukka helposti ja edullisesti

Aluksi vähän epäröin itseäni, mutta tämä oli niin helppoa, että halusin jakaa oman ohjeeni muillekin rintakukkaa miettiville. Meidän häissämme (reilu kuukausi, iik!!) rintakukat tulevat tietysti sulhasen lisäksi pojillemme, sekä bestmaneille. Yhteensä kuusi kappaletta. Pahoittelut heikosta kuvanlaadusta, innostuin tekemään nämä keskellä yötä, joten valaistuskin oli vähän mitä oli..



Tarvitset:
Vaahtomuoviruusuja (6kpl 1,90e Finnmarilta ehdottomasti kauneimmat ja edullisimmat)
Muovisia/silkkisiä lehtiä (3,99e kasvi, josta tulee 3 lehteä, Ikea)
Kuumaliimaa + kuumaliimapistoolin
Vieheneuloja (2kpl 1,90e, Ruusutarha)
Silkki- tms. nauhaa (3,95e 9m, Sinooperi)

Varmista kuumaliimalla, että ruusut pysyvät varressaan kiinni. 
Leikkaa lehti irti varrestaan ja kiinnitä kuumaliimalla ruusuun.



Tarkista, että ruusun varsi on mahdollisimman suora, liimaa se vieheneulaan.
Yritä olla polttamatta sormiasi!
Kieputa ylijäänyt varsi vieheneulan ympärille liiman kuivuttua. 
Viimeistele haluamallasi nauhalla, varmista nauhan pysyvyys lisäämällä takapuolelle pieni tippa kuumaliimaa.
Valmista!



Yhden rintakukan hinnaksi jäi noin 3e, kun kuumaliima jätettiin laskuista pois. 
Vielä olen kahden vaiheilla lisäänkö kukkiin valkoiset helmet keskelle, jolloin ne mätsäisivät kivasti oman kimppuni, sekä kaasojen rannekukkien kanssa.

Mitä mieltä olette, helmillä vai ilman?

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Koru äidinmaidosta

Esikoisesta lähtien olen pitänyt oikeastaan itsestäänselvänä, että tulen imettämään. Kukaan lapsistamme ei ole saanut korviketta, eikä toivottavasti tule tarvitsemaankaan, en pidä korviketta edes vaihtoehtona. Imetykset ovat sujuneet erinomaisesti ja uskon, että tämän uusimman tulokkaankin kanssa tulee jatkumaan ihan mukavasti. Mikäs tässä. 

Halusin ostaa itselleni jotain ja olin jo hetken haaveillut Jasmin Designin äidinmaitokorusta. Se ei ole koru, jossa maito hölskyy lasipallossa, vaan se on koru, johon äidin omaa maitoa on sekoitettu koruhartsin kanssa ja valettu koruksi. Koru tosiaan valmistetaan jokaisen omasta maidosta, joten se on aina yksilöllinen niin väriltään, kuin tasaisuudeltaankin. Malleja on monenlaisia (voit katsoa niitä täältä), niin kaula-, kuin korvakoruja, sekä sormuksia. Lisäksi on mahdollista suunnitella kultasepän kanssa täysin yksilöllinen äidinmaitokoru/-esine.



Itselleni valitsin Köynnös-mallisen korun, jonka kaveriksi kolme valkeaa helmeä kuvastamaan kolmea imetettyä poikaani. Helmet voi jättää kokonaan pois tai niiden tilalle voi valita vaaleanpunaisen tai vaaleansinisen Swarovskin kristallin. Kiitos vartalolleni siitä, että se toimii kuten kuuluukin, sen ansiosta olen saanut ruokittua kaikki lapsemme täysin äidinmaidolla. Itselleni henkilökohtaisesti imetys on todella tärkeä asia ja olisin varmasti ollut hyvin pettynyt itseeni, mikäli imetys ei olisikaan jostain syystä onnistunut. Ja onhan tuo koru ihan mielettömän kaunis, vau! Odotinkin kaunista korua, mutta sen saatuani käsiini oli se vielä kauniimpi kuin kuvassa. Ja ajatuksena äidinmaitokoru kuvastamassa lukuisia imetyshetkiä lasteni kanssa, ne ovat parasta. 



Käytännössä korun suhteen homma menee niin, että tilaus tehdään verkkokaupan kautta, jonka jälkeen saa ohjeet maidon toimitukseen. Maito toimitetaan kultasepälle niin, että se lähtee postin mukana mahdollisimman pian eteenpäin, pakastettukin maito käy oikein hyvin (tuolloin koru on väriltään hieman haaleampi), sähköpostiohjeessa saa ohjeet myös maidon pakkaamiseen, jotta se ei pääse vuotamaan matkan aikana. Maidon toimituksesta menee noin parisen viikkoa, kunnes koru tulee postitse kotiin.


Postaus toteutettu yhteistyössä Suomen ainoan äidinmaitokoruvalmistajan, Jasmin Designin kanssa.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Vauva 2 kuukautta, mitä meille kuuluu?

Nuorin on täyttänyt kaksi kuukautta, vasta kaksi! Ihan kuin hän olisi ollut kanssamme jo ainakin tuplaten tuon ajan, kun taas toisina hetkinä tuntuu kuin hän olisi juuri syntynyt. Miten meillä sitten menee? No, päivät menevät valtavaa vauhtia, kolmen lapsen äitinä hommaa riittää, mutta olen onnellinen. Olen tottavie niin onnellinen näistä ihanista pojistani, vaikka veljesten väliset pienet kiusaamiset toisinaan ärsyttävätkin, mutta ne kuuluvat asiaan. Ja hei, jos suurimmat murheet ovat sisarusten väliset riidat, niin voi sanoa menevän hemmetin hyvin, eikö?

Nuorimman syntymän jälkeen arki on toki muuttunut vauvantahtiseksi, mutta olen positiivisesti yllättynyt miten hyvin meillä sujuu. En ole kokenut minkäänlaista baby bluesia tai synnytyksen jälkeistä masennusta. Alkuun läheisten kyselyt ja huolehtivaisuus saivat toisinaan jopa verenpaineeni nousemaan, sillä vaikka tiedän heidän tarkoittaneen vain ja ainoastaan hyvää, koin, että minut nähtiin heikkona, kun parhaillaan useaan otteeseen päivässä meiltä kyseltiin miten pärjäämme tai jaksamme. En ole kokenut missään vaiheessa, ettemme pärjäisi, joten tuntui hassulta vastailla niihin kyselyihin. Ehkä sitten näytimme niin väsyneiltä, en tiedä. Suurperhekään kolmilapsinen perhe ei ole, joten ei se oikein sitäkään voi olla. No, ei ainakaan voi sanoa etteikö meillä olisi huolehtivaa tukiverkostoa :) Ihania ovat!

Isommat pojat ovat ottaneet pienimmän vastaan upeasti, ei mitään mustasukkaisuutta. Katsotaan muuttuuko tilanne (ja varmasti muuttuu), kun pienin lähtee liikkeelle. Ihmettelen, jos uhman tavoittama herra N ei tuolloinkaan mustasukkaile millään tavalla. Toiselle luokalle menevä vanhinkin on ottanut isoveljen roolin jälleen upeasti ja niin innoissaan salailee vauvan tulevaa nimeä, voi rakkaat! Olemmekin tietoisesti välttäneet lauseita, jotka menevät tyyliin "Äiti ei nyt voi, koska vauva...", ettei varsinkaan pienempi veljistä ala kohdistaa mitään epämukavaa vauvaa kohtaan. Samoin olemme antaneet veljeksille etuoikeuksia, esimerkiksi he olivat ensimmäiset, jotka saivat tietää vauvan nimen. Ja tulevat kuivaamaan vauvan pään kasteessa, sekä pesemään vauvan hampaan, sitten kun sellainen puhkeaa ikenen läpi. Kaikenlaista pientä, mutta tärkeää, isoveljille etuoikeutettua asiaa. He saavat kokea itsensä tärkeiksi.



Sitten tämä meidän kaksi kuukautta vanha murumme, hän on aivan ihana tapaus. Helppo, perustyytyväinen vauva. Iltaisin monesti hän kukkuu hereillä yhdeksän ja kahdentoista välillä vaatien huomiota, joten rauhalliset kahdenkeskiset illat miehen kanssa ovat jääneet vähälle. Yöllä vauva herää syömään ehkä muutaman kerran. Tarkkaa määrää en itsekään tiedä, sillä käytännössä yöheräämiset menevät niin, että vauvan herätessä ensimmäisen kerran otan hänet väliimme, annan rinnan ja jatkan itse unia. Seuraavilla syötöillä hän onkin jo välissämme, enkä aamulla muista heräämisten määrää. Hyvät unenlahjat ovat suuri apu vauva-arjessa. Olisi kovin mukava, jos vauvan rytmiä saisi aikaistettua edes parilla tunnilla, kun nyt hän menee noin puoliltaöin nukkumaan ja heräilee yöunilta 10-11 välillä.

Alusta alkaen ollaan menty täysimetyksellä ja tavoitteeni onkin jälleen puolen vuoden täysimetys ja sen jälkeen jatketaan hamaan tulevaisuuteen kiinteiden ohella, mieluusti sinne maailman terveysjärjestön suosittelemaan kahteen ikävuoteen saakka, jonne pääsimme keskimmäisenkin kanssa. Tällä kerralla en ole luovuttanut maitoa Tyksiin ja kieltämättä olen potenut siitä huonoa omaatuntoa, maitoa kun riittäisi, mutta aikaa ei. Kolme lasta, lähestyvät häät, ristiäiset ja keskimmäisen synttärit. Näiden kaikkien jälkeen vauva onkin jo sitä suositeltua maidonluovutusikää (3kk) vanhempi. Häiden jälkeen kun viimein voisin edes harkita asiaa.

2kk neuvolassa mitat olivat 7,665kg ja 62,5cm, yläkäyrällä mennään, meidän oma Michelin-ukko. Kovasti hän jo punkee pystyyn, makuuasento on ihan tylsä sylissäollessa. Onneksi nyt viimein hän on alkanut viihtymään lattiallakin paremmin, vielä muutama viikko sitten tuli heti huuto, kun hänet laski leikkimatolle edes hetkeksi. Ai niin! Yksi tämän ikävaiheen ihanuuksista on tietysti se suloinen hampaaton hymy! Voi että! Ja siihen päälle jokeltelu hyväntuulisena ja vanhempia viedään kuin pässiä narussa.

Ristiäispapin tapasimme eilen, meillä kaste siis tapahtuu hieman tavanomaista myöhemmin, sillä juhlimme keskimmäisen synttärit samalla heinäkuun alkupuolella.  Nimeä joudutte siis vielä tovin odottamaan, mutta kyllä se sieltä!

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Hääkutsut, sekä hääinfot lopullisessa muodossaan

Lupasin näyttää teille lopulliset hääkutsumme, kun ne on lähetetty. Lähetyksestä on jo hyvä tovi ja osa on ilmoittautunutkin jo. Melkein unohdin postata näistä valmiista versioista, hups :) 

Pohjan toteutin Vistaprintillä ja Canvalla, suoraan samanlaista pohjaa ei siis ole missään saatavilla. Kutsut tilasimme Vistaprintiltä, harmiksemme ne jäivät hieman turhan hailakoiksi, kontrastia olisi saanut olla enemmän. Emme kuitenkaan lähteneet reklamoimaan tai mitään, kyllä niistä asia tuli selväksi kuitenkin ja olivat ihan kauniita noinkin. 







perjantai 2. kesäkuuta 2017

Superfoodia luonnosta - pehmeät nokkossämpylät

Taas se aika vuodesta, kun tuo alkukesän oma superfood - nokkonen heräilee. Parhaimmillaan ruoanlaittoon nokkonen on nuorena alkukesästä, joten näihin aikoihin on juuri oikea hetki poimia sitä talteen!  5-10cm versot voi poimia varsineen, isommista kannattaa hyödyntää vain lehdet ja nekin ennen kukintaa. Nokkonen sisältää reilusti kalsiumia, valkuaisaineita, kuitua, rautaa ja vitamiineja. Ennen nokkosen käyttöä se tulee ryöpätä, eli keittää pienessä määrässä vettä ja valuttaa vesi sitten pois. Tuolloin nokkosen polttavuus katoaa ja se on oikein hyvää ruoanlaittoon.



16 sämpylää


6 dl maitoa
2 pussia kuivahiivaa
2 tl suolaa
2 tl sokeria
14 dl jauhoja / hiutaleita
1,5-2 litraa tuoretta nokkosta
120 g voita / margariinia



1. Lämmitä maito haaleaksi.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään, itse käytän vaihdellen eri jauhoja / hiutaleita, tällä kerralla laitoin osan vehnäjauhoja, osan ruisjauhoja, sekä kaurahiutaleita.
3. Lisää kuivat aineet hiljalleen sekoitellen maitoon.
4. Ryöppää nokkoset ja lisää ne paloiteltuna taikinaan
5. Lisää huoneenlämpöinen rasva ja vaivaa, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. 
6. Peitä liinalla, anna kohota kaksinkertaiseksi.
7. Vaivaa, tee 20 sämpylää, jauhota ne ja anna kohota liinan alla.
8. Paista 250-asteessa noin 10-15 minuuttia, kunnes sämpylät ovat kauniin kultaisia.


keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Maalaisromanttiset juhlavaatteet lapsille häihin - check!

Vuosia sitten, esikoisemme ollessa pari-kolmevuotias oli äitini löytänyt ihanan "Eemeliasun" jostain markkinoilta - mikäli muistan oikein. Asua on käytetty joitakin kertoja ja aivan ihanan ulkomuodon vuoksi olenkin säästänyt sen. Keskimmäisen 1-vuotiskuvat otettiin kyseinen asu päällä, vaikka se olikin auttamattoman suuri. Nyt, kun ihanat maalaisromanttiset häämme pellon keskellä tallin vintillä lähestyvät, tuli tietysti ajankohtaiseksi pohtia lapsille juhlavaatteet myös. Alkuvuodesta tarkistin puvusta valmistajan ja lähetin viestiä hänelle, Minimaakarille siis. Esikoiselle olisi saatava samanlainen asu, kun vanha asu on juuri keskimmäisen kokoa. Sainkin pian vastauksen ja puku onnistuisi, vaikka ompeluhommat ovatkin hänellä nykyään enää sivutyönä. Nuorimman kokoisena pukua ei olisi mahdollista saada, eikä ehkä järkevintäkään olisi teettää hänelle erikseen pukua, koska vaihtovaatteita pitää joka tapauksessa olla muutamat. Hänen asunsa on löytynyt kirppikseltä, kuvassa näkyvät housut newbietä ja body lindexiä.

Se niistä löpinöistä, kuvat puhukoot puolestaan!





















































Kuvitelkaapa pojat nuo vaatteet päällä pellon keskelle kuvattavaksi, ei voisi täydellisempää olla! Meidän pienet Eemelit. 

tiistai 30. toukokuuta 2017

Täysin erilainen synnytys - synnytyskertomus

Huhtikuinen tiistai, menimme Tyksiin suunnitellusti uutta kokoarviota varten. Olin pakannut sairaalakassin mukaan, sillä viikkoa-paria aiemmin olin ollut kokoarviossa, jossa sovittiin uudesta käynnistä ja siitä, että käynnistykseen jäädään mikäli lapsen paino olisi 4 kiloa. Maatessani tutkimustuolissa lääkärin ultratessa ajatukseni pyörivät laidasta laitaan. Lääkäri mittaili ja tutki ja ennen kuin hän ehti mitään kertomaan hihkaisin hänelle "Älä lähetä mua kotiin enää...", olin niin innoissani lähtenyt hakemaan vauvaa ja pettymys olisi ollut kovin suuri, jos olisimme joutuneet kotiin takaisin. Niinhän siinä kävi, että kokoarvio näytti lapsen kooksi 4,3kg ja pääsimme suoraan synnytyssaliin. Hiljalleen oksitosiinia tippumaan, kätilöt ja kätilöharjoittelija tuntuivat kaikki olevan melko varmoja, ettei tässä kauaa menisi. Aiemmat synnytykset olivat olleet nopeita, joten eiköhän tämäkin, kunhan saadaan se vain käyntiin.


Oksitosiiniannosta lisättiin pitkin päivää, liikuin ja odotin. Jossain kohtaa supistus iski aina noustessani seisomaan, joten hyvän tovin tein sitäkin, että istuin hetken ja nousin, istuin ja nousin. Mutta supistuksissa ei ollut tarpeeksi voimakkuutta. Kohdunkaula oli pehmennyt ja hieman auki, mutta edelleen liian korkealla kalvojen puhkaisemiseen. Iltayhdeksältä lähdettiin kotiin nukkumaan, edistystä ei ollut juurikaan tapahtunut. Olo oli pettynyt pitkän päivän jälkeen. Sovittiin, että tulemme aamulla takaisin ja jatketaan, ellei yön aikana käynnisty itsellään.

Nukuin yön kuin tukki, aamulla noustiin ja lähdettiin jälleen kohti Tyksiä. Lääkäri tuli kurkkaamaan tilanteen, hän oli sama kuin kokoarvion edellisenä päivänä tehnyt lääkäri ja oli ihmeissään, kun näki meidät edelleen siellä. Hän oli nimittäin myös ollut varma, että lapsi olisi jo syntynyt. Kohdunkaula oli edelleen melko ylhäällä, mutta lääkäri taisi muistaa kuinka jo odotin vauvan saamista, joten hän puhkaisi kalvot. JES! Se oli jo jotain, nimittäin nyt tiedettiin varmuudella, että vauva olisi saatava ulos lähipäivinä tavalla tai toisella. Supistuksia jäätiin odottelemaan synnytyssaliin.

Hiljaista oli, joten muutaman tunnin kuluttua otettiin jälleen oksitosiini avuksi. Saatiin supistuksia, hiljalleen. Miehelläni oli työvuoro, joten hän joutui lähtemään illaksi töihin. Ajatus yksin synnyttämisestä jännitti, mutta toisaalta olin sen kokenut jo esikoisen aikana, kun mieheni oli yöllä syömässä ja myöhästyi synnytyksestä muutamalla minuutilla.



Oksitosiiniannosta lisättiin, supistukset lisääntyivät. Jossain kohtaa kätilö kertoi, että voisi olla pikkuhiljaa aika kutsua mies paikalle, ilmoitin miehelleni ja hän yritti välittömästi tavoittaa esimiestään. Tiesin työpaikalla olevan melko kiireisen päivän, mutta hän lupasi yrittää päästä paikalle. Esimies ei vastannut puhelimeen, joten mies ei voinut lähteä. (Tässä kohtaa vauvan syntymään ei ollut edes varttia, joten mies ei kyllä olisi edes ehtinyt, vaikka olisikin päässyt heti lähtemään.) Kätilön ollessa paikalla nousin sängystä ylös käydäkseni vessassa. Välittömästi alkoivat valtavan kivuliaat supistukset. Muutaman metrin matkalla vessaan ja takaisin oli supistuksia lähes tauotta, ulvoin kivusta. Juuri ennen vessakäyntiä minulle oli anestesialääkäri käynyt laittamassa uuden kanyylin ja heti vessakäynnin jälkeen hän saikin tulla välittömästi laittamaan epiduraalin. Epiduraali kieltämättä hieman epäilytti, sillä esikoisen synnytyksessä sain sen, enkä saanut siitä apua juurikaan. Keskimmäisestä saatu spinaalipuudutus taas oli oikein hyvä. Nyt kuitenkin luotin kätilön suositukseen ja kokeilin epiduraalia uudelleen, tällä kerralla se toimi oikein hyvin! Kivut laimenivat, tunsin supistukset, mutta ne tuntuivat vain lähinnä pienenä paineena.

Koska synnytin yksin oli puhelin saatavillani koko ajan, pidin läheiset ajantasalla. Vähän ennen puolta seitsemää lähetin äidilleni viimeisen viestin. Hetki viestin jälkeen iski valtava tarve ponnistaa, sain luvan ja kahdessa minuutissa lapsi oli ulkona, samalla hetkellä kurkistin kelloa, 18:31. Kyyneleet valuivat silmäkulmistani, kun samalla kurotin puhelintani vauvaa kohti saadakseni kuvia vastasyntyneestä. Vauva oli hiljaa, hetken ehdin jo miettimään oliko kaikki hyvin, mutta pienen herättelyn jälkeen pieni mies päästi kunnon parkaisun. Kätilö ja lastenhoitaja yllättyivät lapsen koosta ja naureskelivat kenen vuoro oli nyt leipoa osastolle, se kun oli tapana mikäli syntyi yli 5-kiloinen vauva. Punnitustulosta jännitettiin innolla ja kyllä, toinen heistä joutui leipomispuuhiin! 5040g ja 55cm, ei mikään pieni poika! Ja hei, arviossa päivää ennemmin arvioitiin kooksi 4300g. Olisi voinut vähän jännittää etukäteen, jos olisin tiennyt vauvan olevan viisikiloinen, jestas.

Edellisessä synnytyksessä menetin istukkaa odotellessa 2000ml verta, siihen oli nytkin varauduttu ja verta varattu. Jännityksellä odotimme mitä tulee tapahtumaan, lapsi oli saatu turvallisesti ulos, mutta synnytys ei ollut vielä ohi. Tällä kerralla verta tuli myös, mutta vain 800ml. Istukkakin viimein irtosi minun hengitellessä ilokaasua, repeämiäkään ei juuri tullut. Kaikenkaikkiaan hyvin mennyt synnytys, vaikkakin kivut ehtivät sen hetken olemaan todella kovia, kun oksitosiini vahvisti ne aivan yhtäkkiä ääripäästä toiseen.

Olin vauvan kanssa kahdestaan muutaman tunnin, kunnes mieheni pääsi paikalle ennen puolta kymmentä. Siinä välissä ehdinkin lähettelemään kuvia ja kuulumisia läheisille. Videopuhelunkin soitin esikoiselle, hän oli aivan innoissaan, sillä sai kunnian olla ensimmäinen livekuvaa vauvasta nähnyt henkilö. Mieheni kanssa saimme iltapalan ja onnittelumaljat hänen saavuttuaan. Myöhemmin illalla siirryin vauvan kanssa osastolle ja hetken valvottuamme kävimme yöpuulle.


Kaikenkaikkiaan hyvä kokemus, erilainen. Nyt takana on neljä täysin erilaista synnytystä. Esikoisesta vesienmenolla spontaanisti alkanut ja nopea synnytys rv 38+2, toisen lapsen keskeytys 23. raskausviikolla, kolmannen lapsen supistuksilla hiljalleen voimistunut synnytys rv 41+1 ja tämä viimeisin vauvan suuren koon vuoksi tehty käynnistys 38+4. 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...