Kaksplus.fi

torstai 27. heinäkuuta 2017

Häähumua - kangasnenäliinat vanhemmille

Halusin muistaa sekä omia, että mieheni vanhempia häidemme yhteydessä. Omiani, koska he ovat antaneet minulle turvallisen ja parhaan lapsuuden, nuoruuden ja elämän. He ovat täydelliset vanhemmat, kotonamme ei ole koskaan huudettu, eikä tuomittu, asiat on aina hoidettu puhumalla ja avoimuudella. Teini-iässä itse törttöilin ja sen takia välimme heikkenivät tuolloin, sittemmin kuitenkin välimme vain vahvistuivat ja ovat nyt parhaat koskaan! Rakastan heitä niin kovin paljon ja koin, että minun täytyy muistaa heitä jotenkin. 

Mieheni vanhemmat taas ovat olleet minulle kuin toinen perhe, heidän kanssaan pystyn myös keskustelemaan oikeastaan mistä tahansa. Monasti luen järkyttyneenä netistä juttuja kauhuanopeista, luojan kiitos omani on täysin päinvastainen. Enhän voinut olla muistamatta heitäkin, ovathan he kasvattaneet rakastamani miehen ja olleet elämässämme hyvin tärkeässä roolissa!  

Törmäsin facebookin hääryhmässä aivan valtavan kauniisiin kangasnenäliinoihin ja mahdollisia onnenkyyneliä ajatellessani päätin ottaa yhteyttä Jaanan ompelimoon. 



Jaanan ompelimo valmistaa valtavasti erilaisia tekstiilejä personoiduin kuvin, sekä kirjoituksin. Valikoimaan kuuluvat mm. lahjat erilaisiin tilaisuuksiin, essuja, kasteasuja, pyyhkeitä, liinoja, pöytäliinoja, paitoja, kravatteja/solmioita ja kaikkea siltä väliltä. Jaanan ompelimo toimii verkossa, lisäksi kivijalkaliike Jaanan lahjat löytyy Haminan keskustasta.

Halusin jakaa nenäliinat hääpäivänä, ennen vihkimistä. Muille annoin hääpäivän aamuna, mutta isälleni tahdoin antaa juuri ennen alttarille astelua. Hän tulisi saattamaan minut ja tunnelma oli jännittynyt. Saapuessamme kirkon parkkipaikalle kaivoin nenäliinan esiin ja ojensin isälleni. Ihana hetki. Pian en olisi enää hänen sukunimellään, vaan siirtyisin mieheni nimelle. Jännittävää. Isäni otti nenäliinan vastaan ja luki sen, hetken hiljaisuus, pidätin kyyneleitäni. Isäni pohti miten taittaa nenäliinan kauniisti, ettei se mene ruttuun. Lopulta hän taisi sen saada jonnekin sujautettua ja lähdimme yhdessä kohti sakastia.


Kiitos täydellisestä päivästä aivan kaikki ja kiitos Jaana, että lähdit yhteistyöhön kanssani. Näistä tuli täydelliset!

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Itsekäs äiti opettaa vauvan pullolle

Häät, pieni vauva ja imettävä morsian. Moni sanoisi, että siirtää suosiolla häitä myöhemmäksi, joku menisi kasteen yhteydessä naimisiin. Me haluamme kuitenkin häämme perinteiseen tyyliin, vaikka S onkin vasta 3 kuukautta ja vaikka imetän. 



Matkassa on monta mutkaa ja niiden vuoksi olen tehnyt itsekkään päätöksen opettaa Samun pullolle. Kuvitelkaa, että olen parhaillaan mukana jossakin leikissä ja vauvalle iskee nälkä. Poistunko siinä kohtaa syöttämään vauvaa, antaako vauvan huutaa leikin loppuun vai syöttääkö joku toinen vauvan pullosta? Tässä tulee nyt se hetki, jolloin tunnen olevani itsekäs äiti, minun itsekkyyteni takia Samu on joutunut opettelemaan tuttipullolle (uskokaa tai älkää, kyllä oli vaikeaa ja toisinaan kyyneleet silmissä sitä harjoiteltiin), eikä saa hääpäivän hälinässä kaikkea ravintoaan tutusta ja turvallisesta rinnasta. Hän ei saa sitä kaikkea läheisyyttä ja lohtua, mitä rinta ravinnon lisäksi antaa, vaan kumisen ja kovan tuttipullon, sekä vieraan (no joo joo, tutun isovanhemman) sylin.




Olen moneen otteeseen soimannut itseäni; Kannattaako tämä? Onko tämä sen arvoista? Edelleenkään hän ei kunnolla syö kuin muutamasta pullosta, mutta harjoitukset jatkuvat. Jotta asia ei olisi ihan niin paha Samulle on annettu vain ja ainoastaan pumppaamaani maitoa. En halua hänen saavan korviketta (paitsi, jos tulee joku hätätilanne tietysti, mutta häät eivät sitä ole). En halua arvostella muiden tapaa toimia tai ruokkia lapsiansa, mutta omani tahdon ja aion imettää täysin, kuten aiemmatkin. Uskon, etteivät korvikkeet voi mitenkään olla ämmän veroisia, joten en niitä halua antaa kuin aivan äärimmäisissä olosuhteissa.



Ja niin tämä imetysfanaatikko on kokenut valtavia huonommuudentunteita samalla, kun on pullon myötä oppinut siihen, että joku muukin voi ruokkia vauvan - minä äitinä en olekaan korvaamaton. Pientä lohtua minulle tuo se, että häiden jälkeen ei tarvitse katsoakaan tuttipulloa päin, vaan saamme palata tuttuun ja turvalliseen arkeen imetyshetkien kera. 

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Juhlahumua - synttärit ja ristiäiset yhdellä kertaa!

Vietimme viikonloppuna kuopuksemme ristiäisiä, vasta nyt lähemmäs 3kk:n ikää, koska N:n syntymäpäivät saimme näin samassa järjestettyä. Meillä kun on vierailevia sukulaisia matkan päässä, niin heidän ei ihan viikon-parin välein tarvitse ajella milloin mihinkin juhliin. Paitsi nyt tietysti lähestyvät häät ovat jo ihan kulman takana, sen halusimme kuitenkin järjestää erillään lasten juhlista. 



Kaste suoritettiin Turussa Mikaelinkirkossa, kuten kaikkien lastemme kasteet. Pappina toimi rento ja kovin kehuttu, meille entuudestaan vieras Henkka-pappi Kaarinan seurakunnasta ja pakkohan se oli todeta, että hän oli aivan huippu! Toki hoiti ne uskonnolliset asiat kuten kuuluikin, mutta sävytti tilaisuutta omalla hauskalla tavallaan. Kaikki kehuivat pappia jälkikäteen! Kanttorikin sattui olemaan paikalla ja saimme ihanan urkusäestyksen virsien taustalle. Isoveljet yhdessä kuivasivat ylpeinä nuorimman pään ja tietysti tilaisuuden jälkeen poseerasivat valokuvissa, T vanhimpana tahtoi nuorimman syliinsä. Kastemekkona toimi jälleen kerran mieheni suvun mekko, johon on kirjailtu kaikkien siinä kastettujen lasten nimet.



Perheemme kuopuksen nimeksi tuli Samu Eemeli. Topi, Niko ja Samu, meidän trio. 

Halusimme nimen olevan tuttu, mutta ei liian yleinen. Toista nimeä pohdimme melko pitkään, kunnes sukupuuta selaillessani törmäsin äitini isoisän nimeen, joka oli Emil. Siitä suomennettu versio Eemeli, joka sopi kuin nenä päähän, nimittäin neuvola-aikana jo aina sykkeitä etsittäessä jouduttiin ultraamaan, kun vauva oli niin vekkuli ja vilkas, ettei sykettä meinattu saada kuuluviin. Taisipa neuvolatätikin pariin kertaan heittää vitsillä, että "Älkää siitä nyt ainakaan Eemeliä tehkö." - eipä niin...



Kirkosta siirryimme meille kotiin, jossa juhlittiin tietysti myös kolmevuotiasta Nikoa. Kun N:ltä ennen juhlia kysyttiin lahjatoiveita olivat ne aina hyvin selvät; karkkia, tikkareita ja kakku. Ne kaikki hän sai, lisäksi leikkigrillin (joka oli ihan huippu Lidlin grillaa-biisin fanille!), saippuakuplavälineitä ja erilaisia Star wars-juttuja niin vaatteista lakanoihin, kuin leluista astioihin. Poika oli tavattoman onnellinen! Saippuakuplakone on ollut kovassa käytössä, grilliä raahattu perässä aamusta iltaan samalla laulellen grillauslaulua ja Darth Vader-astiat etsitty pöytään, lakanat vaihdettu sänkyyn, pyyhe laitettu suihkuun odottamaan ja lelut olleet niin unileluina kuin leikeissäkin mukana. 

Kakussa jatkuu jo kutsukorteista alkanut norsuteema, isoveli ja pikkuveli, iso norsu ja pikkunorsu. Sisällään kakku piti lasten herkkua, mansikkaa ja banaania.

Kinkkuvoileipäkakku sai viime silauksen anoppini kasvattamasta salaatista, oman kasvimaan tuotokset ovat vielä liian pieniä.

Sitruuna-limejuustokakku sai päälleen tämän hetken marjoja, sekä oman pihan orvokkeja, vihreää saatiin sitruunamelissasta.

Päivä oli aivan ihana ja omalla tavallaan rento. Saa nähdä montako vuotta tämä jatkuu, että satumme järjestämään N:n synttärit juuri helteisenä päivänä. Tähän mennessä joka vuosi hänen juhliaan on saatu juhlia hellesäällä, ihanaa!

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Kylpyläloma lasten kanssa

Häät, ristiäiset, synttärit, mies töissä - vähäiset vapaapäivät, kiire, kiire ja vielä kerran kiire. Suunnitelmissamme oli ehtiä tänä kesänä Tampereen suuntaan reissulle, sillä veljeni perheineen asuu sielläpäin. Me viisihenkisenä perheenä emme kuitenkaan edes harkinneet heillä yöpymistä, kuitenkin päiväreissu parin tunnin ajomatkan päähän tuntui vähän raskaalta pienen vauvan kanssa.

Matkan varrella olemme joskus pysähtyneet uimaan Nokialla sijaitsevaan Cumulus Resort Edeniin, mutta tällä kertaa päätimme myös yöpyä siellä. Ihana pieni irtiotto tämän touhukkaan arjen keskelle kaikkine juhlasuunnitelmineen. Teki todella hyvää vain olla ja nauttia kylpylästä ja hotellin sängystä. 

Katsoin netistä etukäteen, että huoneen hintaan kuului mahdollinen aikainen saapuminen (klo 7 alkaen), sekä myöhäinen luovutus (klo 23 mennessä) riippuen hotellin täyttöasteesta. Hotelliin tultaessa kyselinkin tästä ja saimme myöhäisen luovutuksen, mikä mahdollisti kiireettömän uinnin vielä luovutuspäivänäkin. Saimme nukkua aamusta rauhassa, käydä aamupalalla ja pikkuhiljaa suunnata altaille - täydellistä. 

Cumulus Resort Eden sijaitsee mukavalla paikalla järvenrannalla, näkymä järvelle oli huikean kaunis erityisesti auringonnousun aikaan. Yöllä herätessäni en malttanut olla kaivamatta kameraa esiin, aivan ihana maisema!



Hotellin aula oli mukavan lämmin sävyiltään, ei mikään kolkko moderni, vaan ihan oikeasti kodikkaan oloinen. Pieni leikkinurkkaus respan vieressä oli kätevä lapsille, erityisesti mikäli piti jonottaa. Samalla kun saimme huoneen, saivat lapsemme Pouta Pupun puuhakirjat, sekä värikynät. Seuraavaksi suuntasimme kohti huonettamme, neljäs kerros, Superior-huone käytävän perällä, ikkunat kahteen suuntaan, nam! Oli vaikea hillitä lapsia syöksymästä huoneeseen, niin innoissaan he olivat. Malttoivat onneksi pienen hetken odottaa, että sain muutaman kuvan napattua vielä koskemattomasta huoneesta.





Meille vanhemmille oli leveä parisänky muhkeine tyynyineen (lisätyynyjä muuten oli kaappi pullollaan, mahtava valikoima!), 2v ja 7v nukkuivat vierekkäin levitetyllä sohvalla ja vauva välissämme. Pinnasängynkin olisimme saaneet, mutta toiveestani vauva nukkui kanssamme. Lisäksi huoneesta löytyi leveä nojatuoli, josta pojat katselivatkin paljon ikkunoista ulos aina huoneessa ollessamme. Välipalanälän yllättäessä tarjolla oli vedenkeitin, kahvia, kaakaota, teetä, sekä Elovenan välipalakeksejä (jotka muuten katosivat melko nopeaan eräiden poikien suihin...). Tietysti huoneessa oli myös minibar sisältöineen, kylpytakit, tossut, pyyhkeet ynnä muut kylpylähotellille ominaiset tavarat. Ihanana ekstrana oli hierontalaite, sen avulla kipeät hartiat saivat kyytiä!





Ensimmäisenä iltana kävimme pari tuntia uimassa. Koska nuorin on vasta parisen kuukautta oli hän kaukalossa uintimme ajan vaippasillaan. Ehdoton plussa allasosastolle tarkoitetuista rattaista, oli todella kätevää laskea kaukalo rattaiden kyytiin ja rullailla niiden kanssa pitkin kylpyää ja tuudittaa lasta uneen. Pienin saikin nukkua sikeitä, kun me uimme vuorotellen hänen välittömässä läheisyydessään. Allasosastolla huomioni kiinnittyi siisteyteen, olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten siistinä paikka pidettiin. Harmittavan usein kylpylöissä törmää vähintään altaan pohjalla olevaan hiekkaan tai kelluvaan laastariin. Tuolla ei kyllä tullut vastaan mitään altaaseen kuulumatonta. Pukuhuoneen ja suihkun, sekä suihkun ja allasosaston välillä oli lisäksi jalkojen desinfiointiin tarkoitettu pieni suihku, sen avulla toivon mukaan saadaan kynsisienet ja muut ällötykset pysymään loitolla.

Allasosasto oli mukavan suuri, ei liian, mutta riittävän. Liukumäkiä oli erikokoisia ja -näköisiä, jokaiselle jotain. Lastenaltaita oli kaksi, toisessa oli valtavasti leluja - ämpäreitä, lapioita ja sen sellaisia, kun taas toinen oli kahluuallas ihan pienille ison altaan yhteydessä. Iso allas oli laaja ja haarautui pienempään osioon, sekä virtaavaan osioon. Ison altaan alueella tasatunnein tuli kuulutus aalloista, jolloin aaltokone sai aikaan aikamoisen merenkäynnin. Joka kuulutuksella allas täyttyi väestä ja oli selkeä hitti, valttikortti. Edenin aallot muistan itsekin omasta lapsuudestani, vaikka en muuta Edenistä siltä reissulta muistakaan. Näiden lisäksi löytyi myös ulkoallas, useampia porealtaita, sekä kylmäallas - jossa muuten 7v kävi useita kertoja sukeltamassa, rohkea jätkä!



Illasta poikkesimme yhteen hotellin ravintoloista syömään, menusta löytyi tarjottavaa niin pizzoista pihveihin, kuin sämpylöistä kakkuihin. Me aikuiset otimme pork burgerit, todella maukkaat ja sianliha oli aivan suussasulavan pehmeää, suosittelen! Lapset söivät makkaraperunat, sekä juustohampurilaisen, aivan kaikkea eivät jaksaneet, annokset olivat lastenannoksiksikin oikein kattavat. Loput ruoista saimmekin huoneeseen mukaan ja niitä napsittiin hiljalleen pitkin iltaa.



Yön nukuimme hyvin ja aamulla heräsimme hyvin levänneinä. Aamupalalla oli perus hotelliaamiaisen lisäksi tarjolla mustaa makkaraa, mikä oli hauska paikallinen lisä. Vatsat täyttyivät hyvin niin puurosta, muroista, kuin leivästä ja kaikesta muusta. Sitten olikin aika suunnata lasten leikkimaailmaan respan viereen. Yksi huone oli muutettu hauskaksi leikkipaikaksi, kiipeilualue oli kuin Hoplop minikoossa. Kesän ajaksi Edenissä oli muunlaistakin toimintaa järjestetty lapsiperheitä ajatellen, kuten mm. sählymahdollisuus. Leikkihuoneessa viihdyimme hyvän tovin isännän poiketessa kuntosalilla. Lopuksi vielä hetki pelihuoneessa ja kipinkapin huoneen kautta altaille. 



Kaikenkaikkiaan oikein onnistunut reissu ja todella mukava hotelli. Voin hyvin suositella! Pojat viihtyivät vallan mainiosti ja kyllähän keskimmäiseltä itku pääsi, kun piti lähteä ja astuimme hotellin ovesta pihalle. Tänne täytyy palata.

Kiitos yhteistyölomasta kuuluu Cumulus Resort Edenille.

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Morsian ilman stressiä

Jep, toistaiseksi olen kovin rennolla fiiliksellä häiden suhteen. Jämäkkä tietyissä asioissa, mutta rennolla tarkoitan sitä, että en näe painajaisia, en koe stressiä. Jos nyt jokin asia illassa ei suju ihan aikataulun mukaan, niin ei se pilaa häitämme. Koristeet ja muut ovat sellaisia joissa en jousta, niiden tulee olla teeman mukaan. Jos emme löydä häiden aikaan enää lupiineita, niin muutkin kukat käyvät, mikäli ne ovat valkoisia tai vaaleanpunaisia. Mutta ehdottomasti lupiinit ensisijalla! Uskonkin, että niitä vielä heinäkuun loppupuolella löytyy, niin löytyi viime vuonnakin vaikka kukinta-aika olikin ohi. 

Ainoa josta voisin stressata on sää, mutta sekin on sellainen, ettei hyödytä etukäteen stressata. Asiat on suunniteltu sekä aurinkoiselle, että sateiselle päivälle. Lisäksi pihalle saadaan haluttaessa kaksi katosta, säätilaa seuraillaan ahkerasti ja mietitään pystytetäänkö ne vai ei. 

Ehkä eniten huolta minulla on hääkuvistamme. Haluamme ehdottomasti, etteivät ne ole perinteisiä studiopönötyksiä, jotka toki ovat kauniita nekin. Ajatuksena on, että seisomme keskellä peltoa ja osa kuvista olisi kauempaa otettuja. Tosiaan suurin huoli minulla on omasta ulkonäöstäni - kuulostipa itsekeskeiseltä! En vain ole tyytyväinen vartalooni kaksoisleukoineen, sekä raskaudenjälkeislöllöineen. En ole timmissä kunnossa ja kyllä se harmittaa. Myönnän ihan suoraan, että ruoka on liian hyvää. Viimeisimmästä raskaudesta minulle ei jäänyt yhtään kiloja, mutta kyllä sitä roikkuvaa nahkaa silti vain löytyy. Sääli se on, jos joutuu nostamaan häiden jälkeen seinälle kuvan, jossa kokee itsensä kamalan näköiseksi. Toivotaan, että saadaan onnistuneet kuvat löllöistä huolimatta, luotan kuvaajan taitoihin ja koska hän on veljeni uskaltaa hän ehkä eri tavalla sanoa minulle suoraan, mikäli olen epäedukseni jossain asennossa. Ainakin parempi olisi sanoa! 



Hankinnat ovat niin hyvällä mallilla, että juuri mitään ei enää puutu. Hyvin pieniä juttuja vain. Paitsi minun koruni. Ostin ne netin kautta, myyjän piti tuoda ne minulle, mutta ne unohtuivat kotiin. Kerran hän jo ehti mainitsemaan sitä ennen, että miten malttaa luopua niistä. No ei mitään, hän lupasi ne postittaa heti seuraavalla viikolla. Koruja ei kuulunut, eikä ole kuulunut tähän mennessäkään. Monta kertaa muistutin postituksesta, kunnes hän omien sanojensa mukaan lähetti ne. Kieltämättä epäilen sitäkin. Alusta saakka viesteihin vastailu on ollut hitaammanpuoleista, sekä tosiaan se, että hän vielä minulle pohti malttaako luopua koruista. Toki olisi voinut kertoa suoraan, mikäli tuli katumapäälle. Harmittaa kovasti, jos kyse on epärehellisyydestä ja joudun sen takia nyt tässä odottelemaan ties kuinka kauan uusien korujen hankintaa. Kun en tosiaan voi tietää onko kyse epärehellisyydestä vai postin hidastelusta. En pidä odottelusta, enkä haluaisi jättää tuollaista asiaa enää viimeiselle viikolle, mutta mitäpä muutakaan tässä voi kuin odotella. Hän on omien sanojensa mukaan ottanut postiin yhteyttä, mutta en ole saanut vastausta siihen, kun kysyin mitä postista vastattiin hänelle. 



Toivotaan, että korut tulevat ja stressin osalta tällä mallilla jatkuu, vähän kyllä pelkään, että viimeinen viikko on stressiviikko. Tai se, kun saamme ristiäiset ja synttärit järkättyä. Sen jälkeen on aikaa miettiä vain ja ainoastaan häitä. Huh. Toistaiseksi stressailut on saanut jättää kaasoille ja muille läheisille, jotka ovat mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa täydellistä päiväämme. 

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Ympäristövastuullisia kertakäyttövaippoja, onko niitä?

Esikoisesta lähtien olemme käyttäneet silloin tällöin Muumivaippoja, esikoisella oikeastaan vain isompana, kun vaippoja tarvittiin enää lähinnä öisin. En ajatellut asiaa sen suuremmin, kaupasta vain ostettiin Muumia sen hauskan kuosin, mieleisen hinnan, sekä imukykyisyyden vuoksi. En tuolloin oikeastaan ajatellut muutenkaan vaippa-asioita sen tarkemmin. Sitä käytettiin mikä oli todettu hyväksi.

Nyt kolmannen lapsen kohdalla olenkin jo hyvin tietoinen erilaisten vaippojen laadusta. Saimme testiin nuorimmallemme Muumeja. Sen lisäksi, että ne pitävät vahingot lähes täysin sisällään, eikä pojan peppukaan punoita (toisin kuin erään kilpailevan vaippamerkin verkkomaisesta sisuksesta) ollenkaan, ovat Muumivaipat vastuullisesti valmistettuja. 



Muumivaipat valmistaa Delipap Oy, joka on Suomen ainoa kertakäyttövaippojen valmistaja. Delipap Oy:n tärkeimpiä arvoja ovat suomalaisuus, ympäristövastuu, sekä korkea laatu. Ja kieltämättä nämä kyllä näkyvät vaipoista jo ensikokeilulla ja vilkaisulla seuraavista merkeistä.



  • Delipap toimii yhteistyössä Suomen allergia- ja astmaliiton kanssa, tuotteet eivät siis sisällä hajusteita tai lisäaineita, jotka voisivat ärsyttää herkkää ihoa. Vaippojen valmistuksessa käytetään ainoastaan suomalaista selluloosaa (joka sekin saadaan tarkoin sertifioiduista metsistä), joka valkaistaan kloorin sijaan ympäristö- ja ihoystävällisellä 100% hapella.
  • Vuonna 2006 Delipap sai Joutsenmerkin ympäristövastuullisuudesta hygieniatuotteiden valmistuksessa. Delipap huomioi kaikessa valmistuksessaan ympäristövaikutukset pyrkien aina parantamaan entisestään. Muumi-vaippapaketit muuttuivat biohajoaviksi vuonna 2009, jolloin paketin voi uusiokäyttää esimerkiksi biojätepussina! Valmistuksessa on vuodesta 2010 saakka käytetty vesivoimalla tuotettua sähköä, josta ei synny lainkaan hiilidioksidipäästöjä. Lisäksi kaikki tuotantojäte poltetaan energiaksi tai kierrätetään. 
  • Delipap on perustettu vuonna 1978 ja on siitä lähtien toiminut suomalaisena perheyrityksenä, siitä on ansaittuna Suomalaisen työn merkki. Delipap valmistaa kaikki tuotteensa Suomessa, jolloin taataan työpaikat kotimaassa, sekä lyhyt matka kaupan hyllylle.

Muumikuosit ovat lasten mieleen, laatu, kotimaisuus ja ympäristövastuullisuus, sekä hinta vanhempien mieleen. Ei huono ollenkaan! 



Vaippojen lisäksi saimme testiin Delipap Oy:n Helmi baby-tuotesarjan tuotteita. Kertakäyttöisiä ruokalappuja, vaipanvaihtoalustoja, kosteuspyyhkeitä, sekä liivinsuojia. Ruokalappuja lukuunottamatta kaikkia muita on jo päästykin testaamaan. Vaipanvaihtoalustat pakattiin heti hoitolaukkuun kyläilyjä ja muita reissuja varten,  kätevää kun voi sotkun tullessa heittää koko alustan pois. Liivinsuojatkin ovat päässeet jo käyttöön, eikä niistäkään ole mitään huonoa sanottavaa. Oikein hyvin ajavat asiansa! Kosteuspyyhkeet ovat pehmeitä ja hajusteettomia, lisäksi pakkaus on kätevä uudelleen suljettava. Näitä meillä käytetään moneen muuhunkin kuin vain vaipanvaihdon yhteydessä. Ruokalaputkin kurkkasin ja kerrankin voi sanoa niissä olevan järkeä. Usein erityisesti kankaiset ruokalaput valmistetaan niin, että niissä oleva tasku on huonosti auki ja sitä saa kädellä availla paremmin moneen kertaan ruoan valuessa mihin sattuu. Näissä kertakäyttöisissä ruokalapuissa tasku onkin nurjalla puolella, josta se käännetään etupuolelle, jolloin se jää tukevasti auki itsestään. Samoin kätevää on se, että ruokalapun kiinnitys ei tule niskan taakse, vaan tarroilla selkäpuolelle. 



Kiitos tämän kokeilun, meillä käytetään jatkossakin Muumeja. Lapsiperheelle hinta on suuri tekijä ja Muumeissa se on erittäin kilpailukelpoinen, jopa edullinen suhteessa laatuun ja muihin vaippamerkkeihin. 

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

DIY rintakukka helposti ja edullisesti

Aluksi vähän epäröin itseäni, mutta tämä oli niin helppoa, että halusin jakaa oman ohjeeni muillekin rintakukkaa miettiville. Meidän häissämme (reilu kuukausi, iik!!) rintakukat tulevat tietysti sulhasen lisäksi pojillemme, sekä bestmaneille. Yhteensä kuusi kappaletta. Pahoittelut heikosta kuvanlaadusta, innostuin tekemään nämä keskellä yötä, joten valaistuskin oli vähän mitä oli..



Tarvitset:
Vaahtomuoviruusuja (6kpl 1,90e Finnmarilta ehdottomasti kauneimmat ja edullisimmat)
Muovisia/silkkisiä lehtiä (3,99e kasvi, josta tulee 3 lehteä, Ikea)
Kuumaliimaa + kuumaliimapistoolin
Vieheneuloja (2kpl 1,90e, Ruusutarha)
Silkki- tms. nauhaa (3,95e 9m, Sinooperi)

Varmista kuumaliimalla, että ruusut pysyvät varressaan kiinni. 
Leikkaa lehti irti varrestaan ja kiinnitä kuumaliimalla ruusuun.



Tarkista, että ruusun varsi on mahdollisimman suora, liimaa se vieheneulaan.
Yritä olla polttamatta sormiasi!
Kieputa ylijäänyt varsi vieheneulan ympärille liiman kuivuttua. 
Viimeistele haluamallasi nauhalla, varmista nauhan pysyvyys lisäämällä takapuolelle pieni tippa kuumaliimaa.
Valmista!



Yhden rintakukan hinnaksi jäi noin 3e, kun kuumaliima jätettiin laskuista pois. 
Vielä olen kahden vaiheilla lisäänkö kukkiin valkoiset helmet keskelle, jolloin ne mätsäisivät kivasti oman kimppuni, sekä kaasojen rannekukkien kanssa.

Mitä mieltä olette, helmillä vai ilman?

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Koru äidinmaidosta

Esikoisesta lähtien olen pitänyt oikeastaan itsestäänselvänä, että tulen imettämään. Kukaan lapsistamme ei ole saanut korviketta, eikä toivottavasti tule tarvitsemaankaan, en pidä korviketta edes vaihtoehtona. Imetykset ovat sujuneet erinomaisesti ja uskon, että tämän uusimman tulokkaankin kanssa tulee jatkumaan ihan mukavasti. Mikäs tässä. 

Halusin ostaa itselleni jotain ja olin jo hetken haaveillut Jasmin Designin äidinmaitokorusta. Se ei ole koru, jossa maito hölskyy lasipallossa, vaan se on koru, johon äidin omaa maitoa on sekoitettu koruhartsin kanssa ja valettu koruksi. Koru tosiaan valmistetaan jokaisen omasta maidosta, joten se on aina yksilöllinen niin väriltään, kuin tasaisuudeltaankin. Malleja on monenlaisia (voit katsoa niitä täältä), niin kaula-, kuin korvakoruja, sekä sormuksia. Lisäksi on mahdollista suunnitella kultasepän kanssa täysin yksilöllinen äidinmaitokoru/-esine.



Itselleni valitsin Köynnös-mallisen korun, jonka kaveriksi kolme valkeaa helmeä kuvastamaan kolmea imetettyä poikaani. Helmet voi jättää kokonaan pois tai niiden tilalle voi valita vaaleanpunaisen tai vaaleansinisen Swarovskin kristallin. Kiitos vartalolleni siitä, että se toimii kuten kuuluukin, sen ansiosta olen saanut ruokittua kaikki lapsemme täysin äidinmaidolla. Itselleni henkilökohtaisesti imetys on todella tärkeä asia ja olisin varmasti ollut hyvin pettynyt itseeni, mikäli imetys ei olisikaan jostain syystä onnistunut. Ja onhan tuo koru ihan mielettömän kaunis, vau! Odotinkin kaunista korua, mutta sen saatuani käsiini oli se vielä kauniimpi kuin kuvassa. Ja ajatuksena äidinmaitokoru kuvastamassa lukuisia imetyshetkiä lasteni kanssa, ne ovat parasta. 



Käytännössä korun suhteen homma menee niin, että tilaus tehdään verkkokaupan kautta, jonka jälkeen saa ohjeet maidon toimitukseen. Maito toimitetaan kultasepälle niin, että se lähtee postin mukana mahdollisimman pian eteenpäin, pakastettukin maito käy oikein hyvin (tuolloin koru on väriltään hieman haaleampi), sähköpostiohjeessa saa ohjeet myös maidon pakkaamiseen, jotta se ei pääse vuotamaan matkan aikana. Maidon toimituksesta menee noin parisen viikkoa, kunnes koru tulee postitse kotiin.


Postaus toteutettu yhteistyössä Suomen ainoan äidinmaitokoruvalmistajan, Jasmin Designin kanssa.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Vauva 2 kuukautta, mitä meille kuuluu?

Nuorin on täyttänyt kaksi kuukautta, vasta kaksi! Ihan kuin hän olisi ollut kanssamme jo ainakin tuplaten tuon ajan, kun taas toisina hetkinä tuntuu kuin hän olisi juuri syntynyt. Miten meillä sitten menee? No, päivät menevät valtavaa vauhtia, kolmen lapsen äitinä hommaa riittää, mutta olen onnellinen. Olen tottavie niin onnellinen näistä ihanista pojistani, vaikka veljesten väliset pienet kiusaamiset toisinaan ärsyttävätkin, mutta ne kuuluvat asiaan. Ja hei, jos suurimmat murheet ovat sisarusten väliset riidat, niin voi sanoa menevän hemmetin hyvin, eikö?

Nuorimman syntymän jälkeen arki on toki muuttunut vauvantahtiseksi, mutta olen positiivisesti yllättynyt miten hyvin meillä sujuu. En ole kokenut minkäänlaista baby bluesia tai synnytyksen jälkeistä masennusta. Alkuun läheisten kyselyt ja huolehtivaisuus saivat toisinaan jopa verenpaineeni nousemaan, sillä vaikka tiedän heidän tarkoittaneen vain ja ainoastaan hyvää, koin, että minut nähtiin heikkona, kun parhaillaan useaan otteeseen päivässä meiltä kyseltiin miten pärjäämme tai jaksamme. En ole kokenut missään vaiheessa, ettemme pärjäisi, joten tuntui hassulta vastailla niihin kyselyihin. Ehkä sitten näytimme niin väsyneiltä, en tiedä. Suurperhekään kolmilapsinen perhe ei ole, joten ei se oikein sitäkään voi olla. No, ei ainakaan voi sanoa etteikö meillä olisi huolehtivaa tukiverkostoa :) Ihania ovat!

Isommat pojat ovat ottaneet pienimmän vastaan upeasti, ei mitään mustasukkaisuutta. Katsotaan muuttuuko tilanne (ja varmasti muuttuu), kun pienin lähtee liikkeelle. Ihmettelen, jos uhman tavoittama herra N ei tuolloinkaan mustasukkaile millään tavalla. Toiselle luokalle menevä vanhinkin on ottanut isoveljen roolin jälleen upeasti ja niin innoissaan salailee vauvan tulevaa nimeä, voi rakkaat! Olemmekin tietoisesti välttäneet lauseita, jotka menevät tyyliin "Äiti ei nyt voi, koska vauva...", ettei varsinkaan pienempi veljistä ala kohdistaa mitään epämukavaa vauvaa kohtaan. Samoin olemme antaneet veljeksille etuoikeuksia, esimerkiksi he olivat ensimmäiset, jotka saivat tietää vauvan nimen. Ja tulevat kuivaamaan vauvan pään kasteessa, sekä pesemään vauvan hampaan, sitten kun sellainen puhkeaa ikenen läpi. Kaikenlaista pientä, mutta tärkeää, isoveljille etuoikeutettua asiaa. He saavat kokea itsensä tärkeiksi.



Sitten tämä meidän kaksi kuukautta vanha murumme, hän on aivan ihana tapaus. Helppo, perustyytyväinen vauva. Iltaisin monesti hän kukkuu hereillä yhdeksän ja kahdentoista välillä vaatien huomiota, joten rauhalliset kahdenkeskiset illat miehen kanssa ovat jääneet vähälle. Yöllä vauva herää syömään ehkä muutaman kerran. Tarkkaa määrää en itsekään tiedä, sillä käytännössä yöheräämiset menevät niin, että vauvan herätessä ensimmäisen kerran otan hänet väliimme, annan rinnan ja jatkan itse unia. Seuraavilla syötöillä hän onkin jo välissämme, enkä aamulla muista heräämisten määrää. Hyvät unenlahjat ovat suuri apu vauva-arjessa. Olisi kovin mukava, jos vauvan rytmiä saisi aikaistettua edes parilla tunnilla, kun nyt hän menee noin puoliltaöin nukkumaan ja heräilee yöunilta 10-11 välillä.

Alusta alkaen ollaan menty täysimetyksellä ja tavoitteeni onkin jälleen puolen vuoden täysimetys ja sen jälkeen jatketaan hamaan tulevaisuuteen kiinteiden ohella, mieluusti sinne maailman terveysjärjestön suosittelemaan kahteen ikävuoteen saakka, jonne pääsimme keskimmäisenkin kanssa. Tällä kerralla en ole luovuttanut maitoa Tyksiin ja kieltämättä olen potenut siitä huonoa omaatuntoa, maitoa kun riittäisi, mutta aikaa ei. Kolme lasta, lähestyvät häät, ristiäiset ja keskimmäisen synttärit. Näiden kaikkien jälkeen vauva onkin jo sitä suositeltua maidonluovutusikää (3kk) vanhempi. Häiden jälkeen kun viimein voisin edes harkita asiaa.

2kk neuvolassa mitat olivat 7,665kg ja 62,5cm, yläkäyrällä mennään, meidän oma Michelin-ukko. Kovasti hän jo punkee pystyyn, makuuasento on ihan tylsä sylissäollessa. Onneksi nyt viimein hän on alkanut viihtymään lattiallakin paremmin, vielä muutama viikko sitten tuli heti huuto, kun hänet laski leikkimatolle edes hetkeksi. Ai niin! Yksi tämän ikävaiheen ihanuuksista on tietysti se suloinen hampaaton hymy! Voi että! Ja siihen päälle jokeltelu hyväntuulisena ja vanhempia viedään kuin pässiä narussa.

Ristiäispapin tapasimme eilen, meillä kaste siis tapahtuu hieman tavanomaista myöhemmin, sillä juhlimme keskimmäisen synttärit samalla heinäkuun alkupuolella.  Nimeä joudutte siis vielä tovin odottamaan, mutta kyllä se sieltä!

lauantai 3. kesäkuuta 2017

Hääkutsut, sekä hääinfot lopullisessa muodossaan

Lupasin näyttää teille lopulliset hääkutsumme, kun ne on lähetetty. Lähetyksestä on jo hyvä tovi ja osa on ilmoittautunutkin jo. Melkein unohdin postata näistä valmiista versioista, hups :) 

Pohjan toteutin Vistaprintillä ja Canvalla, suoraan samanlaista pohjaa ei siis ole missään saatavilla. Kutsut tilasimme Vistaprintiltä, harmiksemme ne jäivät hieman turhan hailakoiksi, kontrastia olisi saanut olla enemmän. Emme kuitenkaan lähteneet reklamoimaan tai mitään, kyllä niistä asia tuli selväksi kuitenkin ja olivat ihan kauniita noinkin. 







perjantai 2. kesäkuuta 2017

Superfoodia luonnosta - pehmeät nokkossämpylät

Taas se aika vuodesta, kun tuo alkukesän oma superfood - nokkonen heräilee. Parhaimmillaan ruoanlaittoon nokkonen on nuorena alkukesästä, joten näihin aikoihin on juuri oikea hetki poimia sitä talteen!  5-10cm versot voi poimia varsineen, isommista kannattaa hyödyntää vain lehdet ja nekin ennen kukintaa. Nokkonen sisältää reilusti kalsiumia, valkuaisaineita, kuitua, rautaa ja vitamiineja. Ennen nokkosen käyttöä se tulee ryöpätä, eli keittää pienessä määrässä vettä ja valuttaa vesi sitten pois. Tuolloin nokkosen polttavuus katoaa ja se on oikein hyvää ruoanlaittoon.



16 sämpylää


6 dl maitoa
2 pussia kuivahiivaa
2 tl suolaa
2 tl sokeria
14 dl jauhoja / hiutaleita
1,5-2 litraa tuoretta nokkosta
120 g voita / margariinia



1. Lämmitä maito haaleaksi.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään, itse käytän vaihdellen eri jauhoja / hiutaleita, tällä kerralla laitoin osan vehnäjauhoja, osan ruisjauhoja, sekä kaurahiutaleita.
3. Lisää kuivat aineet hiljalleen sekoitellen maitoon.
4. Ryöppää nokkoset ja lisää ne paloiteltuna taikinaan
5. Lisää huoneenlämpöinen rasva ja vaivaa, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. 
6. Peitä liinalla, anna kohota kaksinkertaiseksi.
7. Vaivaa, tee 20 sämpylää, jauhota ne ja anna kohota liinan alla.
8. Paista 250-asteessa noin 10-15 minuuttia, kunnes sämpylät ovat kauniin kultaisia.


keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Maalaisromanttiset juhlavaatteet lapsille häihin - check!

Vuosia sitten, esikoisemme ollessa pari-kolmevuotias oli äitini löytänyt ihanan "Eemeliasun" jostain markkinoilta - mikäli muistan oikein. Asua on käytetty joitakin kertoja ja aivan ihanan ulkomuodon vuoksi olenkin säästänyt sen. Keskimmäisen 1-vuotiskuvat otettiin kyseinen asu päällä, vaikka se olikin auttamattoman suuri. Nyt, kun ihanat maalaisromanttiset häämme pellon keskellä tallin vintillä lähestyvät, tuli tietysti ajankohtaiseksi pohtia lapsille juhlavaatteet myös. Alkuvuodesta tarkistin puvusta valmistajan ja lähetin viestiä hänelle, Minimaakarille siis. Esikoiselle olisi saatava samanlainen asu, kun vanha asu on juuri keskimmäisen kokoa. Sainkin pian vastauksen ja puku onnistuisi, vaikka ompeluhommat ovatkin hänellä nykyään enää sivutyönä. Nuorimman kokoisena pukua ei olisi mahdollista saada, eikä ehkä järkevintäkään olisi teettää hänelle erikseen pukua, koska vaihtovaatteita pitää joka tapauksessa olla muutamat. Hänen asunsa on löytynyt kirppikseltä, kuvassa näkyvät housut newbietä ja body lindexiä.

Se niistä löpinöistä, kuvat puhukoot puolestaan!





















































Kuvitelkaapa pojat nuo vaatteet päällä pellon keskelle kuvattavaksi, ei voisi täydellisempää olla! Meidän pienet Eemelit. 

tiistai 30. toukokuuta 2017

Täysin erilainen synnytys - synnytyskertomus

Huhtikuinen tiistai, menimme Tyksiin suunnitellusti uutta kokoarviota varten. Olin pakannut sairaalakassin mukaan, sillä viikkoa-paria aiemmin olin ollut kokoarviossa, jossa sovittiin uudesta käynnistä ja siitä, että käynnistykseen jäädään mikäli lapsen paino olisi 4 kiloa. Maatessani tutkimustuolissa lääkärin ultratessa ajatukseni pyörivät laidasta laitaan. Lääkäri mittaili ja tutki ja ennen kuin hän ehti mitään kertomaan hihkaisin hänelle "Älä lähetä mua kotiin enää...", olin niin innoissani lähtenyt hakemaan vauvaa ja pettymys olisi ollut kovin suuri, jos olisimme joutuneet kotiin takaisin. Niinhän siinä kävi, että kokoarvio näytti lapsen kooksi 4,3kg ja pääsimme suoraan synnytyssaliin. Hiljalleen oksitosiinia tippumaan, kätilöt ja kätilöharjoittelija tuntuivat kaikki olevan melko varmoja, ettei tässä kauaa menisi. Aiemmat synnytykset olivat olleet nopeita, joten eiköhän tämäkin, kunhan saadaan se vain käyntiin.


Oksitosiiniannosta lisättiin pitkin päivää, liikuin ja odotin. Jossain kohtaa supistus iski aina noustessani seisomaan, joten hyvän tovin tein sitäkin, että istuin hetken ja nousin, istuin ja nousin. Mutta supistuksissa ei ollut tarpeeksi voimakkuutta. Kohdunkaula oli pehmennyt ja hieman auki, mutta edelleen liian korkealla kalvojen puhkaisemiseen. Iltayhdeksältä lähdettiin kotiin nukkumaan, edistystä ei ollut juurikaan tapahtunut. Olo oli pettynyt pitkän päivän jälkeen. Sovittiin, että tulemme aamulla takaisin ja jatketaan, ellei yön aikana käynnisty itsellään.

Nukuin yön kuin tukki, aamulla noustiin ja lähdettiin jälleen kohti Tyksiä. Lääkäri tuli kurkkaamaan tilanteen, hän oli sama kuin kokoarvion edellisenä päivänä tehnyt lääkäri ja oli ihmeissään, kun näki meidät edelleen siellä. Hän oli nimittäin myös ollut varma, että lapsi olisi jo syntynyt. Kohdunkaula oli edelleen melko ylhäällä, mutta lääkäri taisi muistaa kuinka jo odotin vauvan saamista, joten hän puhkaisi kalvot. JES! Se oli jo jotain, nimittäin nyt tiedettiin varmuudella, että vauva olisi saatava ulos lähipäivinä tavalla tai toisella. Supistuksia jäätiin odottelemaan synnytyssaliin.

Hiljaista oli, joten muutaman tunnin kuluttua otettiin jälleen oksitosiini avuksi. Saatiin supistuksia, hiljalleen. Miehelläni oli työvuoro, joten hän joutui lähtemään illaksi töihin. Ajatus yksin synnyttämisestä jännitti, mutta toisaalta olin sen kokenut jo esikoisen aikana, kun mieheni oli yöllä syömässä ja myöhästyi synnytyksestä muutamalla minuutilla.



Oksitosiiniannosta lisättiin, supistukset lisääntyivät. Jossain kohtaa kätilö kertoi, että voisi olla pikkuhiljaa aika kutsua mies paikalle, ilmoitin miehelleni ja hän yritti välittömästi tavoittaa esimiestään. Tiesin työpaikalla olevan melko kiireisen päivän, mutta hän lupasi yrittää päästä paikalle. Esimies ei vastannut puhelimeen, joten mies ei voinut lähteä. (Tässä kohtaa vauvan syntymään ei ollut edes varttia, joten mies ei kyllä olisi edes ehtinyt, vaikka olisikin päässyt heti lähtemään.) Kätilön ollessa paikalla nousin sängystä ylös käydäkseni vessassa. Välittömästi alkoivat valtavan kivuliaat supistukset. Muutaman metrin matkalla vessaan ja takaisin oli supistuksia lähes tauotta, ulvoin kivusta. Juuri ennen vessakäyntiä minulle oli anestesialääkäri käynyt laittamassa uuden kanyylin ja heti vessakäynnin jälkeen hän saikin tulla välittömästi laittamaan epiduraalin. Epiduraali kieltämättä hieman epäilytti, sillä esikoisen synnytyksessä sain sen, enkä saanut siitä apua juurikaan. Keskimmäisestä saatu spinaalipuudutus taas oli oikein hyvä. Nyt kuitenkin luotin kätilön suositukseen ja kokeilin epiduraalia uudelleen, tällä kerralla se toimi oikein hyvin! Kivut laimenivat, tunsin supistukset, mutta ne tuntuivat vain lähinnä pienenä paineena.

Koska synnytin yksin oli puhelin saatavillani koko ajan, pidin läheiset ajantasalla. Vähän ennen puolta seitsemää lähetin äidilleni viimeisen viestin. Hetki viestin jälkeen iski valtava tarve ponnistaa, sain luvan ja kahdessa minuutissa lapsi oli ulkona, samalla hetkellä kurkistin kelloa, 18:31. Kyyneleet valuivat silmäkulmistani, kun samalla kurotin puhelintani vauvaa kohti saadakseni kuvia vastasyntyneestä. Vauva oli hiljaa, hetken ehdin jo miettimään oliko kaikki hyvin, mutta pienen herättelyn jälkeen pieni mies päästi kunnon parkaisun. Kätilö ja lastenhoitaja yllättyivät lapsen koosta ja naureskelivat kenen vuoro oli nyt leipoa osastolle, se kun oli tapana mikäli syntyi yli 5-kiloinen vauva. Punnitustulosta jännitettiin innolla ja kyllä, toinen heistä joutui leipomispuuhiin! 5040g ja 55cm, ei mikään pieni poika! Ja hei, arviossa päivää ennemmin arvioitiin kooksi 4300g. Olisi voinut vähän jännittää etukäteen, jos olisin tiennyt vauvan olevan viisikiloinen, jestas.

Edellisessä synnytyksessä menetin istukkaa odotellessa 2000ml verta, siihen oli nytkin varauduttu ja verta varattu. Jännityksellä odotimme mitä tulee tapahtumaan, lapsi oli saatu turvallisesti ulos, mutta synnytys ei ollut vielä ohi. Tällä kerralla verta tuli myös, mutta vain 800ml. Istukkakin viimein irtosi minun hengitellessä ilokaasua, repeämiäkään ei juuri tullut. Kaikenkaikkiaan hyvin mennyt synnytys, vaikkakin kivut ehtivät sen hetken olemaan todella kovia, kun oksitosiini vahvisti ne aivan yhtäkkiä ääripäästä toiseen.

Olin vauvan kanssa kahdestaan muutaman tunnin, kunnes mieheni pääsi paikalle ennen puolta kymmentä. Siinä välissä ehdinkin lähettelemään kuvia ja kuulumisia läheisille. Videopuhelunkin soitin esikoiselle, hän oli aivan innoissaan, sillä sai kunnian olla ensimmäinen livekuvaa vauvasta nähnyt henkilö. Mieheni kanssa saimme iltapalan ja onnittelumaljat hänen saavuttuaan. Myöhemmin illalla siirryin vauvan kanssa osastolle ja hetken valvottuamme kävimme yöpuulle.


Kaikenkaikkiaan hyvä kokemus, erilainen. Nyt takana on neljä täysin erilaista synnytystä. Esikoisesta vesienmenolla spontaanisti alkanut ja nopea synnytys rv 38+2, toisen lapsen keskeytys 23. raskausviikolla, kolmannen lapsen supistuksilla hiljalleen voimistunut synnytys rv 41+1 ja tämä viimeisin vauvan suuren koon vuoksi tehty käynnistys 38+4. 

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Häävalmisteluja - kylttejä tienvarsille ja pihapiiriin

Koska juhlapaikkaamme sopii täydellisesti rouhea maalaisromanttinen teema ovat tienvarsikylttimmekin samaa teemaa. Montaa kylttiä matkanvarrelle ei tarvita, sillä reitti kirkolta juhlapaikalle on lähes suoran tien varrella, eikä matkakaan kovin montaa kilometriä ole.


Lisäksi juhlapaikkamme pihalle pystytämme heinäseipään, johon tulee viittoja pihapiirissä oleviin paikkoihin, kuten tupakkapaikka, leikkialue, photobooth ja piilopullo. Näihin riittivät hieman pienemmät kyltit.

Kyltteihin sopivat vanhat laudanpätkät löytyivät sopivasti appiukon kätköistä ja maalia löytyi tilkka omista säästöistämme. 

Ensin tekstien kokoa oli hyvä mallailla liiduilla.

Lopulta liidun päälle maalattiin. Maalin kuivuttua liidut lähtivät kätevästi kostuttamalla.

Näistä tuli ihan täydelliset! Sopivan vanhan ja rouhean näköiset. Samalla tyylillä tulevat pöytänumerot, jotka yksi kaasoistani maalasi. Aivan ihanaa tämä kaikki tohina, esteiden tutkintakin on laitettu vireille ja osa vieraistakin on jo ilmoittanut osallistuisestaan - ai niin, pitikin julkaista lopullinen kuva kutsuista ja infolapuista! Ne seuraavaksi. 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...